Babyshowerit 1.4.2023

 Heippa!

En ole kirjoittanut blogia sen jälkeen, kun poikamme syntyi. Ei ole ollut aikaa, jaksamista tai inspiraatiotakaan. Toisaalta olisi kivaa saada jotakin blogiin muistoksi raskausajasta. Ajattelin nyt kuitenkin sen verran palata raskausaikaan ja viimeiseen kolmannekseen, että koostan blogiin pienen koonnin minun yllätysbabyshowereista! Sain tähän inspiksen Kiirakirsikan blogipostauksesta, jossa hän kertoi omista yllätysvauvajuhlistaan. Tuli itselle niin hyvä fiilis niistä lukiessa, että aloin miettiä, miksi en itse ole koostanut omistani mitään blogiin, kun minulla blogi kerran on - vaikkakin harvakseltaan tätä kirjoitankin. Siispä päätin tehdä tämän postauksen! 

Olin miettinyt, että järjestetäänköhän minulle vauvajuhlia, mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tulin siihen johtopäätökseen, että kaikki kaverini asuvat niin eri puolilla Suomea, että järjestäminen olisi tosi vaikeaa. Miten kaikki pääsisivät samaan aikaan meille Ouluun? Miten kaikki tarjoilut? Hirveä vaiva. Olin oikeastaan luopunut ajatuksesta hyvillä mielin ja sanonut Jannelle, että olisihan se tosi hankalaa ja ymmärrän täysin, jos sellaisia ei tule. Janne vain totesi, että niinpä se varmaan on - ja samaan aikaan tiesi, että kaverit olivat alkaneet järjestää niitä jo hyvissä ajoin helmikuussa tiedustelemalla mahdollista ajankohtaa minun kaikilta läheisiltä kavereiltani! Janne piti salaisuuden hyvin, koska en aavistanut mitään. Ja hän oli pitänyt hyvin puhelimensa viestit piilossa minulta, koska olisin ehkä ihmetellyt ja aavistanutkin jotain, jos Janne olisi viestitellyt illalla Marin kanssa ja minulle ei kerrottaisi mistä on kyse. :D Siksi Mari olikin usein laittanut viestejä päiväaikaan, jotta en vahingossa näkisi viestejä illalla kotona! 

Minulla alkoi raskausvapaa 31.3.23, jolloin olin viimeisen päivän töissä. Pystyin olemaan siihen saakka, vaikka helmi-maaliskuussa jouduin lähtemään välillä aiemmin töistä, koska olin niin väsynyt alhaisten rauta-arvojeni vuoksi ja maaliskuussa otin "omaa lomaa", jotta saan kuormaa vähennettyä ja jaksaisin vielä viimeisellä viikolla olla töissä ja perehdyttää sijaisen. Olimme menossa pääsiäisenä vielä käymään kotikonnuilla, joka oli tästä babyshower-ajankohdasta (1.4) viikon päästä, mutta kyseisen viikonlopun olimme aikoneet olla Oulussa, koska edellisenä olimme Kuusamossa ja Rukalla lyhyellä reissulla. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta mistään. Olin vain tyytyväinen, kun sain hoidettua työt loppuun kunnialla ja sain luvan kanssa lepäillä kotona, eikä tarvinnut stressata, jaksaako lähteä töihin seuraavalla viikolla.

Olimme nähneet Marin kanssa edelliskerran maaliskuun alussa ja silloin hyvästellessämme todettiin, että näemme viimeistään vauvan synnyttyä. Olin melko varma tästä ajatuksesta, koska Marista ei paistanut läpi mitään kyteviä salaisuuksia, haha! 

Onneksi sain töistä asiakkailta ja työkavereilta kukkia, koska ne somistivat mukavasti tarjoilupöytää.

Olimme tilanneet aiemmin pinnasängyn lastentarvikeliikkeeseen, josta tuli ilmoitus viikolla, että sen voi noutaa. Minä olin innokkaana lähdössä sitä noutamaan ja muutama muukin lastentarvikehankinta oli tiedossa, koska hankinnat yleisesti piti ajoittaa aina viikonloppuihin, koska viikolla töiden jälkeen jaksamiseni oli nollassa. Viikonloppuna myös Janne pääsi helpommin mukaan ostoksille. Monesti kauppareissut olivat itselleni jo tosi raskaita ja olin niiden jälkeen aivan loppu, koska liikkuminen alkoi olla hankalaa monien kipujen vuoksi. Olin sanonut jo ennen lähtöä, että mihinkään isoon ruokakauppaan ei ainakaan mennä, koska en selviä sieltä ulos. :D

Kävimme parissa paikassa, kunnes Janne sanoi, että lähdetään jo kotiin syömään, kun alkaa olla nälkä ja käydään ruokakaupassa myöhemmin. En epäillyt tätä yhtään - ihan normaalia toimintaa. 

Kun tulimme kotiin, selitin ihan hirveästi jotakin juttua ja Janne oli varmaan aivan jännityksissään ja yritti kuunnella minua rauhallisesti. Raahasin pinnasängyn patjaa sisään. Avasin oven ja näin ensimmäisenä Baby-ilmapallon, viirit ja muut ilmapallot. Tässä kohtaa minulla ehkä sumeni päässä, koska tuntuu, että aika pysähtyi, haha! Tuijotin ilmapalloja aivan järkyttyneenä ja katsoin Jannea, joka katsoi myös ihmeissään, mutta selvästi sen näköisenä, että tiesi mitä on meneillään. Hetken päästä kaverit pomppasivat esiin meidän kaikista huoneista ja huusivat: "Yllätys!". Minä skannasin järkyttyneenä ketä on paikalla - ja paikalla oli porukkaa ympäri Suomea, kaikki ketä saatoin toivoa! Paikalla oli yhdeksän ystävää, joista kaikki asuvat aivan eri puolilla Suomea. Olin jo tästä niin liikuttunut, että he olivat tulleet paikalle, koska olin ajatellut, että eivät kaikki mitenkään voisi päästä. En osannut ensin sanoa oikein mitään, koska olin niin järkyttynyt - kaverit olivatkin pelänneet, alanko synnyttää järkytyksen määrästä. :D No sentään näin ei käynyt, mutta lopulta sain sanotuksi "Apua" ja "Ihan kuin tämä olisi joku uni", koska siltä tuntui! En ollut aavistanut mitään, mikä oli kyllä paljon Jannen ansiota!

Sitten kysyin, miten te kaikki olette tulleet tänne ja aloin käydä halailukierrosta läpi itkien ja nauraen yhtä aikaa. Järkytyksestä kesti kyllä toipua! :D Kaiken lisäksi minun sisääntuloni kuvattiin videolle! Sitä on ollut huippua katsoa jälkikäteen. =)

Ensimmäinen asia, mitä näin tultuani ovesta sisään, olivat nuo pallot ja serpentiinit!

Myöhemmin selvisi, että autot oli jätetty lähihuoltoasemalle, koska kotimme läheisyydessä ne olisivat herättäneet huomioni. Jopa lähtöajankohtamme oli selvitetty Jannen kautta, jotta Marin suksiboksillinen auto ei tulisi vastaan meitä, etten tunnistaisi sitä! Janne lähti normaaliin tapaan aikaisemmin ulos, koska useimmiten minua pitää odottaa (ainakin entisessä elämässä ennen lasta :D), niin hän oli siinä pihalla käyskennellessään vienyt vara-avaimen Marin kanssa ennaltasovittuun paikkaan. Kengät olivat kyllä eteisessä kasassa, mutta en siihen ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota sisään tullessani. Takit taisivat olla jossain muualla silloin. 

Olimme viikolla imuroineet, kun Janne tyhjensi tuhkia takasta ja samalla kun otetaan imuri esille, niin samahan se on imuroida kauttaaltaan muutenkin. Suurempia siivouksia ei oltu tehty, mutta Janne kertoi vähän vessanpönttöä pesseen ilman, että olin sitä huomannut - koska yleensä minä hoidan enemmän sisätilojen siivousta. Sänky oli myös petaamatta, mutta kieltämättä jos sen olisimme tehneet, epäilykseni olisivat heränneet, koska se tehdään vain silloin, jos joku on tulossa kylään. :D Ja kyseessä oli läheiset kaverit, joten eipä tuolla niin suurta väliä ole, vaikka ei ole paikat tiptop! Onneksi meillä on yleisesti perussiistiä, vaikka joku tupsahtaisi kylään yhtäkkiä.

Jossain vaiheessa mietin, että olenko edes kunnolla pukeissa, mutta olimme lähteneet kaupoille, jolloin onneksi tulee yleensä puettua jotain järkevää päälle, etten ollut pyjamassa. :D Eikä sekään ole läheisten kavereiden kesken se tärkein juttu, olenko hienosti pukeutunut, onko hiukset laitettu, meikattu, tälläydytty! En olisi sitä normaalistikaan heidän kanssaan. Tärkeintä on, että yllätys onnistui! ♥

Kaverit olivat tehneet vaippakakun, jossa oli myös muutamia pikkulahjoja seassa. Sain muitakin lahjoja, mutta yhteinen lahja kaikilta oli lahjakortti Newborn-kuvaukseen! Se oli tosi ihana ajatus, koska olin ajatellutkin, että sellainen olisi kiva. Mari otti odotuskuvat ja hän toivoi, että olen niihin tyytyväinen, etten mene ottamaan mitään odotuskuvat + newborn-kuvaus pakettitarjousta mistään. Kieltämättä ei käynyt mielessäkään - kuvat olivat ihania ja ei ollut tarvetta mennä uuteen kuvaukseen ammattikuvaajalle! 

Suunnitelma minun yllättämiseeni oli ollut aukoton - muuten paitsi jos olisin keksinyt, että en jaksakaan lähteä kauppaan väsymyksen vuoksi. Mutta sekään ei käynyt mielessä, koska olin vain tyytyväinen, jos tuli lähdettyä edes johonkin, koska en päässyt enää kovin hyvin liikkumaan ja en jaksanut kävellä/seistä kauaa. Totesin vain kotiin ajaessamme, että: "Onneksi en ole aivan loppu, oli hyvä idea mennä kotiin syömään ja lepäämään ja vasta sitten kauppaan." :D Samaan aikaan kaverit järjestelivät meillä kotona täyttä päätä ja odottivat jännittyneinä, kauanko meillä kestää ajaa Limingantullista kotiin, koska Janne oli ilmoittanut, että lähdemme. 

Kotona odottikin kunnon tarjoilut, joita kaverit olivat tehneet yhteistyössä! Kakut, piirakat ja salaatit olivat matkanneet Vuokatista, Rovaniemeltä, Haapavedeltä ja ties mistä asti hyvin pakattuina. Kaikki tarjottavat olivat todella hyviä! Jannekin pääsi osingoille tarjoiluista, mutta lähti sitten hiihtämään, kun varsinainen ohjelma alkoi.

Ohjelmassa oli vauvakuvien arvaaminen - jokaiselta paikallaolijalta sekä muutamalta etänä osallistuvalta kaverilta oli tullut vauvakuvia, joista minun piti arvata, kuka on kyseessä. Arvailu oli joidenkin kohdalla todella helpooa ja yhdennäköisyys oli ilmiselvä, mutta joidenkin kohdalla todella hankalaa! Vaikka paikalla oli myös kaksi lapsuudenkaveria, niin en tunnistanut heitäkään aivan ilmiselvästi, vaikka olen nähnyt heidät lapsena, haha!

Seuraavassa ohjelmanumerossa minun piti poistua huoneesta ja jokaisen piti leikata sen mittainen naru, jonka ajattelee olevan minun halkaisijani mahan kohdalta tuolla hetkellä. Tämä oli hauska, haha, sillä monilla oli narua varmaan kaksi metriä. :D En ollut ihan niin iso! Pari kaveria oli arvioinut kokoni aika lähelle kuitenkin!
Lisäksi oli pilttien maistelua - minulla siis silmät sidottuina. Kaikki maut eivät kieltämättä olleet kovin selkeitä, eivätkä kyllä hyviäkään. :D Tuli mieleen lapsuuden synttärit, kun usein järjestettiin sokkomaistelut yhtenä ohjelmanumerona!

Lisäksi oli vielä vauva-alias mikä meinasi unohtua! Eli selitettiin vauva-aiheisia sanoja muille.

Huivi silmillä sokkona pilttien maistelua :D

Sitten oli vielä paperilappunen, johon piti täyttää lapsen syntymäpäivä, paino, pituus ja nimi! Nämä olivat mielenkiintoisia ja palasin näihin vielä syntymän ja ristiäisten jälkeen. Kukaan ei ollut arvannut syntymäpäivää oikein, koska hän syntyi täsmälleen laskettuna päivänä, jota kukaan ei arvannut tapahtuvaksi. :D Eikä sen koommin muitakaan kohtia ollut täysin oikein, mutta pituudessa ja painossa muutama oli arvannut todella lähelle! Nimen suhteen ei ollut oikeita veikkauksia, mutta yhdellä kaverilla oli vahva aavistus J-alkuisesta nimestä. Se ei ollut meillekään itsestäänselvyys, mutta lopulta päädyimme kuitenkin J-alkuiseen nimeen!
Lisäksi oli rentoa yhdessäoloa ja jutustelua, mikä sekin on aina parasta! 

Neljä kaveria jäivät vielä meille yöksi, mikä sekin oli yllätys, haha. Toki mielelläni otin heidät yöksi, koska isossa porukassa ei ehdi aina niin paljoa jutella kaikkien kanssa, joten oli mukavaa jatkaa yhdessäoloa vielä muutaman kanssa. Osa porukasta lähti junalla tai autolla takaisin eri suuntiin Suomea samana päivänä. Syötiin vielä illalla hyvin, joten ihan hyvä olikin, että mentiin ruokakauppaan vasta illalla... :D Saunassa sain vielä jalkakylvyn! Kaikki oli mietitty. ♥

Oli todella ihanat vauvajuhlat ja todellinen yllätys! Eikä ollut aprillia, vaikka aprillipäivä olikin haha. Minua ei ole koskaan tuolla tavalla yllätetty, niin reaktioni oli itsellekin yllätys! Joku voisi ahdistua kuoliaaksi pelkästä ajatuksesta, että porukka tulisi kotiin ilmoittamatta ja ettei itse tietäisi, paikat eivät olisi järjestyksessä, sänky pedattuna, ei olisi kunnolla siivottu, ei olisi itse kunnolla laittautunut, jne. Mutta kaverit tuntevat minut kuitenkin niin hyvin, että he pohjimmiltaan tietävät, että vaikka saatan käydä läpi tällaisia keloja, niin nämä asiat eivät lopulta haittaa minua eikä niillä ole isoa merkitystä. Kunhan olen suunnilleen pukeissa ja harjannut hiukseni, se on aivan riittävää. Oikeastaan totesinkin, että ihan hyvä, etten ollut jaksanut laittaa edes ripsiväriä, koska olisin itkenyt sen kuitenkin pois heti alkuunsa. :D

Arvostin enemmän yllätystä kuin sitä, että olinko saanut mahdollisuutta laittaa itseni ja kotini parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään. ♥

Niin, ja meillä oli nuo ilmapallot kotona vielä vappunakin. Sen jälkeen puhkoin ne pois, mutta yksi vielä jäi johonkin nurkkaan ja Janne pomputteli sitä vielä viimeisinä päivinä ennen synnyttämään lähtöä. Kestäviä palloja tosiaan! 

KIITOS Mari, Eevi, Reetta, Emmi, Terhi, Mari L., Maarit, Suvi ja Veera, kun olitte paikalla toteuttamassa tätä yllätystä! Erityisesti Mari, joka ilmeisesti hoiti suurimman osan käytännön järjestelyistä ja ihmisten tiedottamisesta. ♥ Kiitos myös etänä osallistuneille Tiia (ja Leevi 2 viikkoa), Tanja ja Ella! ♥

Heidi