VISIT ALTA

Hei taas!

Tulin kirjoittamaan uusinta Visit-postausta Altasta, Norjasta. Vietimme siellä roadtripillämme kaksi yötä ja tehokkaina tyyppeinä ehdimme nähdä niinkin lyhyessä ajassa paljonkin. Ajelimme edellisenä iltana töiden jälkeen Pallakselle, jossa vietimme yhden yön. Seuraavana päivänä ajoimme Altaan.

Pysähdyimme matkalla syömään Hetassa, Enontekiön keskustassa ja kävimme myös kaupassa Suomen puolella hakemassa enimmät ruuat, vaikkakin täydennystä haimme vielä Norjassa. Matkalla pysähdyimme lyhyesti Kautokeinossa Norjan puolella ja paikan suuruus yllätti meidät, koska ajattelimme sen olevan pienempi paikka. 

Matka jatkui Altaan ja olimme kuvitelleet, että Alta on tasaisempaa Norjaa ja siellä ei hirveästi vuoria ole. Alkumatkasta vaikuttikin siltä, koska maasto oli tasaista ja soista. Olimme kuitenkin käsittäneet väärin, sillä yllätykseksemme pääsimme ajamaan huikeissa vuoristomaisemissa kanjonin keskellä loppumatkasta. Ällistelimme, että emmepä arvanneet, että tällaiset maisemat odottaisivat meitä! Minulle tuli pieni flashback Kanadaan, vaikka vuoristot ovat hyvin erilaisia eri puolilla maailmaa. Kalliovuoret, Alpit, Norjan vuoret ja Lapin tunturit ovat ihan erilaisia, mutta kaikki omalla tavallaan yhtä kauniita. 

Teimme myös pari lyhyempää pysähdystä matkalla maisemia ihaillessa. Vielä Enontekiöllä pärjäsi täysin topissa ja sortseissa ja lämpöä oli likimain +30. Kautokeinossakin vielä tarkenimme käydä ulkona tuossa vaatetuksessa, vaikka siellä olikin tuulisempaa. Kuitenkin vähitellen ajettaessa kohti Altaa lämpötila alkoi tippua ja lopulta sitä oli enää +14. Pysähtyessä piti kaivaa jo takkia topin päälle, mutta sortsit jalassa saavuimme koleaan ja pilviseen Altaan. 

Meille ilmeni, että Norjassa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, eli keskieurooppalaiset lähestulkoon 24/7 aukioloajat eivät ole rantautuneet vuonomaahan. Siksi majoituspaikan henkilökunta suositteli menemään kauppaan tänään, jos haluaa ostaa lisää ruokaa. Erityisliikkeet, kuten urheiluliikkeet, olivat kuitenkin menneet kiinni jo viideltä tai kuudelta. Kaupungilla ei ollut juuri mikään enää auki, paitsi muutama ruokakauppa ja jotain ravintoloita. Kävimme kiertämässä siellä pienen kierroksen. 

Tämä moderni kirkko oli varmastikin yksi Altan päänähtävyyksistä. 

Kävimme vielä ajelemassa kalapaikkojen perässä, joita majapaikan henkilökunta suositteli, kun Janne kysyi niistä. Päivän pituus alkoi kuitenkin jo painaa ja aloin toivoa, että menisimme majapaikkaan syömään ja rauhoittumaan loppuillaksi. Niin teimme. 

Sunnuntaiaamuna lähdimme ensiksi kalareissulle. Kalaonni ei ollut kohdillaan, mutta onneksi maisemat olivat. Uudessa paikassa on vaikeaa tietää hyviä paikkoja ja ehkä välineetkään eivät olleet parhaat merikalastukseen, mutta tulipahan käytyä! Samalla tuli nähtyä hienoja maisemia ja norjalaista tiestöä. Tunneleita meni todella paljon vuorien läpi ja useamman läpi tuli ajettua. 

Aurinko oli tänään todella aurinkoinen, täysin vastakohta edellisen päivän pilvisyydelle. Kuitenkin Jäämeren tuuli oli jäätävä ja vaatetta sai pukea reilusti päälle. 

Tässä oli potentiaalinen kalapaikka ja tuolla sillalla oli muitakin kalastajia. Vesi näyttää vihreältä, koska aurinko heijastaa vihreyttä, mutta oikeasti vesi oli todella kirkasta ja puhdasta. Kalastajat olivat suomalaisia, joten Janne päätti mennä kysymään, mitä kaloja he yrittävät saada. He kertoivat, että tässä vesistössä on saatu taimenia ja lohiakin. Kalaonni ei kuitenkaan ollut myötäinen ja aikaa oli rajallisesti, joten kokeilimme siirtyä vielä kolmanteen paikkaan. Saimme saaliiksi virvelillä paljon erilaisia leviä! :D

Naureskelin, että minähän näytän varsinaiselta kalastajalta! ;) 

Ajelimme vielä Altan pohjoisosaan Talvik-nimiseen kylään ja siitä vielä hieman pohjoiseen. Tuo paikka pitääkin minun mittapuullani toistaiseksi pohjoisimman maailmankolkan titteliä. Sen pohjoisemmassa en ole koskaan käynyt, eikä Jannekaan. 

Hienoja maisemia löytyi kyllä koko ajan kaikkialta, mutta niin myös Talvikista. Oli kiva sielläkin päin käydä, vaikka kalaa ei tullutkaan!

Majoituksia etsiessämme bongasimme Alta River Campingin, jonka vaikutti omistavan suomalainen pariskunta. Emme löytäneet parempaakaan vaihtoehtoa, joten päädyimme tähän. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi tällaiseen lomailuun ja suosittelen! Henkilökunta oli mukavaa ja palvelua sai selvällä suomen kielellä! Alue oli viihtyisä, siellä oli kunnon leirielämän tuntu ja hyvä ilmapiiri. Varasimme yhden huoneiston rivitalosta. Sekin osoittautui ihan toimivaksi järjestelyksi parin yön mittaiselle reissulle kahdelle ihmiselle. Huoneistossa oli majoitusmahdollisuus neljälle, mutta neljälle ihmiselle asunto olisi voinut käydä ahtaaksi, sillä keittiötilat olivat melko ahtaat eikä ruokapöytäänkään mahtunut kuin kaksi henkilöä kerrallaan. 

Huoneisto oli kuitenkin oikein mukava ja siellä oli kaikki tarvittava parin yön majoitukseen. Kalastusreissun jälkeen kokkasimme ruokaa parilla keittolevyllä ja sitten lähdimme Norjan erämaan korpeen Gargiaan etsimään vaellusreittiä Altan kanjonille. Luin ohjeistusta netistä ja kyselinkin vinkkejä tutulta, joka oli siellä edelliskesänä käynyt ja näillä ohjein löysimme kohteeseen ongelmitta.

Altasta lähdetään ajelemaan Kautokeinoon päin ja tältä tieltä käännytään vasemmalle Gargia Fjellstuen suuntaan. Tietä saa käytännössä jatkaa niin pitkälle kuin sitä riittää. Gargia Fjellstuen jälkeen tie muuttuu huomattavasti kapeammaksi hiekkatieksi, mutta tietä tulee silti jatkaa eteenpäin niin kauan, että on päätynyt aukealle ylänköalueelle, jossa parkkipaikka on kallion päällä.

Tällaisia maisemia pitäisi löytyä parkkipaikalta. Reitti lähtee parkkipaikalta ylöspäin, mutta reitti kuitenkin tasoittuu ja menee välillä alaskin päin, kun matka etenee. Parkkipaikka itsessään on jo korkealla ja reitti kulkeekin ylängöllä, jossa on hieman soita ja pieniä lampia.

Kuulimme vesiputouksen äänen, jota menimme katsomaan. Siellä oli luonnonvesiputous pienestä tunturipurosta isoon rotkoon.

Reitillä oli muutamia tunturijokien ylityksiä. Ne pystyi ylittämään kivien päältä. 

Ennen kanjoniin laskeutumista oli vinoon rakennettu taukopaikka. Tästä reitti lähti 
laskeutumaan todella jyrkässä kulmassa alaspäin kohti kanjonia ja pystyssä pysymisen kanssa sai olla tarkkana, koska kivi ja hiekka lähti valumaan kenkien alta. 

 

Kanjoni oli kaikkien odotusten arvoinen ja parempikin! Sai olla varovainen, koska metrin päässä oli pystysuora kallionseinämä kanjonin pohjalle, eikä missään ollut mitään aitoja tai kaiteita. Ainut aita oli niin laho, että se olisi hajonnut, jos sitä olisi vähän kovemmin tuupannut. Paikka oli kyllä yksi hienoimmista paikoista, missä olen käynyt, vaikka kaikenlaisia paikkoja on tullutkin nähtyä ympäri maailmaa. Kuvien perusteella on vaikeaa hahmottaa syvyysvaikutelmia ja kokemusta on hyvin vaikeaa välittää kuvan välityksellä!

Poistullessa erämaan läpi kulki todella suuri porotokka ja tokkia meni mahdollisesti 
useampikin, koska katsoi mihin suuntaan tahansa, niin jossain oli poro. Kuulin kellon kilinää ja pian Janne huusi, että edessä on ihan hirveästi poroja. Niitä todellakin oli niin paljon, että tuhat poroa tuskin jäi kauaksi! Varmaan suurin määrä poroja, mitä on tullut kerralla nähtyä. 

Ennen parkkipaikalle siirtymistä otin kuvan ilta-aurinkoon ja vuoriin päin mahdollisesti reitin korkeimmalla kohdalla. Keli oli hyvä ja aurinkoinen, mutta matkan aikana aurinko meni pilveen ja keli muuttui kalseammaksi, ja ennen autoa kädet olivat ihan jäässä! Ihanan lämmin heinäkuu siis. :D Majapaikalla istuimme vaan tunnin takit päällä syöden iltapalaa ja minä siemailin lämmintä teetä, mikä lämmitti kehoa ja sielua vaelluksen jälkeen viileässä kesäsäässsä. 

Lähtöpäivänä luovutimme huoneistomme, kun olimme pakanneet auton ja siivonneet, ja menimme vierailemaan Altan museossa, jota Pallaksen hotellin henkilökunta suositteli meille. Muuten olisi voinut jäädä käymättäkin. Sisätiloissa oli muutamia näyttelyitä ylä- ja alakerrassa, mutta museon pääjuttu on Unescon perintökohteiksikin valikoituneet ikivanhat kalliomaalaukset. Saimme suomenkielisen vihkosen, jossa oli kerrottu tarinaa maalausten takaa ihan kotosuomella, mikä helpotti ymmärtämistä merkittävästi. Keli oli todella kalsea ja kylmä, mikä vähän haittasi motivaatiota, mutta oli silti kiva käydä museossa ja katsella maalauksia, kun niistä pystyi enemmän lukemaan tuosta vihkosesta. Sisätiloissa oli myös saamelaisnäyttely, jossa oli erilaisia saamelaisten asuja. 

Museovierailun jälkeen menimme etsimään ruokaa Altan keskustasta, jotta pääsisimme lähtemään pitkälle roadtripille kohti Pyhä-Luostoa täydellä vatsalla. Auton parkkeeraaminen osoittautui haastavaksi, sillä kaikkialla pysäköiminen oli maksullista ("mot avgift"). Yhtä parkkeeraukseen liittyvää kylttiä tulkitsimme, mutta totesimme, että perässä on jonkinlainen uhkaus. Osa siitä oli tummennettu ja arvelin sen olevan jotain tärkeää, ja laitoinkin kyseisen lauseenpätkän kääntäjään. Siinä luki, että "hinataan pois ilman erillistä ilmoitusta". :DD Totesimme, että taidamme suosiolla maksaa parkkeerauksesta, koska eihän se oikeasti ollut kovin kallista. Maksaminen onnistui onneksi automaatilla, jossa kävi luottokortti, eikä tarvinnut norjalaista valuuttaa.

Myöskin lounas kävi kalliiksi, sillä söimme buffetpaikassa, jossa sai itse valikoida mitä syö ja miten paljon, ikään kuin koota oman lounaansa, mutta kassalla annos punnittiin ja hinta tuli sen mukaan. Jannellehan tämä kävi todella kalliiksi ja minullekin melko kalliiksi, mutta saatiinpahan ruokaa. Tyytyväisinä myhäilimme suomalaiselle lounasbuffet-systeemille, jossa lounas maksaa noin 10 euroa ja siihen hintaan saa syödä niin paljon kuin jaksaa. 

Tässä pikainen roadtripimme kartalla. Muutamaan päivään tuli ajettua lähemmäs 1500km, mutta tulihan siinä nähtyäkin kaikenlaista ja oli kiva päästä uusille alueille. Totesimme, että Norjan puolella pitää tehdä joskus pidempi reissu ja vierailla useammassa paikassa viettäen siellä pidemmän aikaa.

Tässä oli postausta Altasta. Oletteko käyneet siellä, onko suunnitelmissa käydä vai onko paikka ihan uusi tuttavuus? 

Kommentteja saa jättää!


Heidi