Moikka!
Blogi on aika vähällä huomiolla nykyään, mutta sen verran pitää tulla taas rustailemaan, että teen perinteisen vuosipostauksen! Nyt sentään jopa helmikuussa aloitin tämän, kun viime vuonna vasta huhtikuussa. :D Maaliskuun puolelle meni kuitenkin julkaisu. Nämä on aina kivoja koonteja vuoden varrelta ja tätä on mukavaa kirjoitella, kun vaan saa aikaiseksi aloittaa!
Pidemmittä puheitta kysymysten ja vastausten kimppuun. :)
Tässä myös tuttuun tapaan vanhat vuosipostaukset:
Oletko saanut uuden ystävän vuoden 2023 aikana?
Tavallaan joo. En ehkä ihan uutta, mutta olen ystävystynyt lisää, esim. raskaus ja vauvat ovat toimineet yhdistävinä tekijöinä. Mutta ehkä myös uusien ystävyyksien juuret ovat viime vuoden puolella, vaikka varsinainen ystävyys on alkanut vasta tämän vuoden alussa. :)
Oletko tehnyt jotain vuonna 2023 mitä et ole ennen
tehnyt?
No tottahan toki! Muun muassa synnyttänyt ja saanut lapsen. ♥
Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
No juu, edelleen vaan on jaksettu toisiamme! Jo 8 vuotta. ♥
Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.
Parhaat muistot liittyvät totta kai lapsen syntymään, toisiimme tutustumiseen ja hänen kehityksensä seuraamiseen. Erityisesti se hetki, kun vihdoin kuuli vauvan karkean ensirääkäisyn. ♥ Ristiäiset olivat myös konkreettinen tapahtuma, joka on jäänyt mieleen. Samalla hänen syntymänsä oli myös yksi raskaimmista kokemuksista, vaikka lopputulos olikin parhain.
Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen
vuoden aikana?
Ei olla riitaannuttu. Ennemminkin saatu hiljalleen kertyneitä epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä selvitettyä ja tultu taas entistä läheisimmiksi! ♥
Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
Pakko tähän on varmasti vastata, että kyllä. Olen tullut äidiksi! Kai siinä pitää ihmisen muuttua ja tietyllä tavalla kasvaa. Lapsi on prioriteettilistan ykkönen, kaikki muu tulee sen jälkeen. Samaan aikaan on yrittänyt tietenkin pitää kiinni myös itsestään ja omista jutuistaan, koska niitäkin on tärkeää vaalia, jotta jaksaa olla hyvä vanhempi pienelle. ♥
Oletko lihonut?
Harkitsen toisinaan tämän suoran kysymyksen poistamista tästä postauksesta, mutta vuodesta toiseen annan sen olla, koska se ei minua niin triggeröi ja voin olla asian suhteen rehellinen. Ja kyllä, raskauden myötä tietenkin luonnollisesti ja synnytyksen jälkeen viikon sisällä suurin osa lähti pois. En juuri käy vaa'alla, koska en koe sitä tarpeelliseksi, mutta varmaan muutama kilo on jäänyt verrattuna ennen raskautta olevaan aikaan. Olen huomannut sen esim. vaatteiden suhteen, mutta lähinnä ahdistumisen sijaan olen ostanut paremmin istuvia vaatteita. :D Onpahan saanut vaatekaappiinkin jotakin uutta, kun on vuosikaudet ollut samat vaatteet!
Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden
aikana?
En. :D
Oletko ollut elokuvissa tämän vuoden aikana?
Enpä ole tainnut käydä. Aika harvinaista herkkua on meikäläisen elokuvissa käymiset. :D
Oletko ottanut tatuointia/lävistyksiä viimeisen vuoden
aikana?
En.
Synnyttikö kukaan läheisesi?
Nojoo, näitä oli useitakin! :D Minä itse tietenkin ja kavereista/tutuista ainakin 4-5 kpl.
Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.
Missä maissa kävit?
Enpä juuri missään. :D Haaparannassa, haha. Kotimaanmatkailua on kyllä tullut harrastettua. Ennen synnytystä kävimme Kuusamossa ja Rukalla pidennetyn viikonlopun. Vauvan kanssa on käyty tietenkin mummoloissa Kiuruvedellä ja Pihtiputaalla useita kertoja, mutta kauempanakin mm. Ähtärissä mökillä, Pyhä-Luostolla, Vuokatissa ja Levillä.
Mitä haluaisit vuodelta 2024 sellaista, joka ei
onnistunut vuonna 2023?
Viime vuonna olin vastannut tähän, että haluaisin olla äiti pienelle ihmeelle. Toiveeni toteutui! ♥ Tänä vuonna haluan nähdä hänen kasvavan ja oppivan entistä enemmän asioita. Hänestä tulee koko ajan fiksumpi ja osaavampi pieni ihminen. Kaikkea uutta ja jännää on edelleen edessä, vaikka nyt se on erilaista siltä osin, että tunnemme jo toisemme paremmin ja olemme hitsautuneet perheeksi! ♥
Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2023?
Tähän ei varmastikaan ole mitään muuta vastausta kuin 11.5 eli lapsen syntymäpäivä. ♥ (Joka oli samalla myös laskettu päivä, joten oli sinällään pinttynyt mieleen jo pidemmän aikaa!).
Vuoden suurin saavutuksesi?
Monesti tätä on ollut vaikeaa miettiä, mutta kyllä se nyt on tämän pienen ihmeen synnyttäminen. Melkoinen saavutus se olikin. Ei tähän voi mitään muuta vastata. ♥
Ja suurin epäonnistuminen?
Nykyään päästään varmaan ihan uusiin mittasuhteisiin riittämättömyyden tunteessa, kun on tullut vanhemmaksi. Enpä usko hetkeäkään, että olen ainoa, joka väittää tuntevansa tällaista tunnetta. Monen asian suhteen miettii, olisiko pitänyt osata toimia paremmin tai eri tavalla, olenko tehnyt riittävästi tämän asian eteen, olisiko tämä paremmin, jos olisin tehnyt niin tai näin. Aina on jotain spekuloitavaa, vaikka parhaansa yrittää. Ei siis tule mieleen mitään selkeää epäonnistumista, mutta lähinnä huomionarvoista on se, että nykyisessä elämässä näitä tulee vaan tosi paljon mieleen ihan arkisissakin asioissa. Kuten lapsen nukkumisten, syömisten ja kaiken mahdollisen suhteen miettii, olisiko voinut tehdä jotakin paremmin, jotta tilanne ei olisi ollut tällainen, tms. No, toisaalta voi lohduttautua sillä, että moneen asiaan ei voi välttämättä yhtään mitenkään vaikuttaa ja kaikkea ei voi myöskään tietää, kun olemme tässä itsekin ensimmäistä kertaa ja juuri tämän lapsen kanssa toimii tietyt jutut, jotka taas joillakin ei toimisi ollenkaan, jne.
Kärsitkö vammoista?
En vammoista, mutta vaivoista kyllä! Ainakin raskauden aikana. Kävely teki kipeää ja oli vaikeaa; oli alaselkä- ja pakarakipuja yöllä ja liikkuessa; liitoskivut alkoivat vaivata kävellessä niin paljon etten oikein päässyt kävelemään muutamaa sataa metriä pidempään; vatsa pingottui loppuraskaudessa pienestäkin ponnistelusta ja liikkuminen oli siksi tosi epämukavaa ja tukalaa, jne. Kuuluvat toki asiaan, mutta tiedän myös, että helpompaakin voisi olla. Silloin tuntui pahalta, kun ihmiset kertoivat, miten pystyivät liikkumaan hyvin synnytykseen saakka ja vaikka ei ollut helppoa, niin sisulla vaan, kun eihän sitä paikalleen voi jäädä. Ja että raskasta olisi olla loppuraskaudessa vaan kotona, kun lapsenkin kanssa sitten ollaan "vaan kotona."
Silloin tuontyyppiset kommentit osuivat arkaan paikkaan, kun olen aina ollut liikunnallinen ja en ole pienistä vaivoista välittänyt tai valittanut. Olin ajatellut, että olen se tyyppi, joka liikkuu mahdollisimman pitkään raskaanakin. Itsellä oli kilpaurheilutaustaisena ihmisenä vaikeaa myöntää, että en pysty. Olin liikkumisen aikana ja sen jälkeen vain entistä kipeämpi ja väsyneempi - en saanut liikkumisesta sitä, mitä lähdin sillä hakemaan. Raskausaikana piti entisestään opetella armollisuutta, kun ei ollut kyseessä enää vain oma surkea toimintakyky, vaan myös toinen ihminen. Loppuraskaudessa tuli korkeiden verenpaineiden ja turvotusten kanssa haasteet raskausmyrkytyksen vuoksi, mitkä tietenkin vaikuttivat entisestään liikkumiseen. Jälkikäteen mietittynä vaikeinta raskaudessa oli fyysisen toimintakyvyn menettäminen tietyllä tapaa, kun ei pystynyt enää tekemään sitä, mitä on aina tottunut tekemään. Samaan aikaan toinen osapuoli voi jatkaa ns. normaalia elämäänsä synnytykseen saakka - mikä sekin on toki luonnollista, mutta silloin tuntui erityisen ikävältä, kun ei itse pystynyt.
Useampi viikko ennen synnytystä kävelylenkit olivat muutaman sata metriä ja siinäkin meinasi jo usko loppua, että pääseekö kotiin takaisin. Ja viimeisinä kuukausinakaan en pystynyt enää kilometriä kävelemään. Loppujen lopuksi vauvan kanssa pääsin ulkoilemaan enemmän kuin aikoihin vaunulenkkien merkeissä, eli ei sitä kuitenkaan ollut "vaan" jumissa kotona. Vaikka toipuminen synnytyksestä vei aikaa, niin en ollut kuukausiin kävellyt niin pitkiä matkoja kuin pian synnytyksen jälkeen!
Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Varmaan vaunut, koska niillä on tullut ulkoiltua ja lenkkeiltyä niin paljon! Vaunulenkit on kyllä ollut oma juttu, vaikka välissä vauvalla oli vaihe, ettei viihtynyt vaunuissa. Kuitenkin omalle mielenterveydelle ulkoilu on niin tärkeää, että mieluummin kävin ulkoilemassa, vaikka hajottaahan se vauvan huutokin pääkoppaa ja mielenterveyttä. :D Ei kylläkään uutena ostettu vaunuja, vaan käytettynä ostettiin tuttavapariskunnalta.
Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta?
Janne tähän on vastattava. Toimi erityisesti loppuraskaudessa ja synnytyksessä sekä syntymän jälkeenkin vauva-arjessa niin isona tukena, että ei paljon parempaa olisi voinut toivoa. ♥ Oltiin synnytyksestäkin puhuttu, olin laatinut oikein kirjalliset ohjeet Jannelle ja myös synnytystoivelistan kätilöille, niin kuin usein suositellaankin. Varmasti näiden asioiden läpikäymisestä oli hyötyä, vaikka eihän sitä todellisuudessa yhtään tiedä, mihin on edes menossa, kun lähtee synnyttämään ensimmäistä kertaa. :D Vauvanhoidosta Janne otti heti niin hyvin koppia, kun en heti pystynyt vauvaa yksin hoitamaan.
Kiitokset ansaitsee myös synnärin ja äiti-lapsiosaston henkilökunta. ♥ Saatiin kyllä niin hyvää hoitoa ja ns. jälkipyykin hoito oli aivan ensiluokkaista. Kätilöt ja lääkärit huolehtivat jo sairaalassa, mutta vielä kotiinkin soitettiin ja jälkitarkastus tehtiin OYS:ssa. Raskaasta kokemuksesta tuli parempi, kun se hoidettiin noin hyvin! =)
Ja kiitokset ansaitsevat tietenkin myös lapsen isovanhemmat eli meidän molempien vanhemmat. Heistäkin on ollut iso apu. ♥
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Noh, milloin kenenkin, haha. Sairaalassa yhden kätilön käytös oli tosi epämukavaa ja syyllistävää, mutta onneksi hän oli vain tämä yksi henkilö. Harmi oli se, että hän sattui kolmeen vuoroon peräkkäisinä päivinä, mutta hyvä puoli oli se, että yövuoroissa - vuorokaudenaika minimoi hänen näkemisensä verrattuna päiväaikaan, haha. Ja lisäksi (erityisesti kaikissa hormonihuuruissa) äsken kehutun Jannen, niin isovanhempien kuin muidenkin läheisten ja myös oman itsen käytös toisinaan aiheuttaa ahdistusta. Kuuluu asiaan.
 |
| Tämä meemi puhukoon puolestaan. :D |
Varmaan näihin vauvan hankintoihin, jos tavallisia elämiskustannuksia ei lasketa tähän.
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi
vai surullisempi?
Viime vuoden helmikuussa olin vielä raskaana toisen kolmanneksen loppupuolella ja rauta-arvoni laskivat tosi alhaisiksi, olin siis tosi väsynyt ja en jaksanut olla työpäiviäkään loppuun. Silloin oli kurjempaa. Nyt tuo pieni mies on täällä maailmassa meidän kanssamme eli voin sanoa hyvällä omallatunnolla olevani onnellisempi! ♥
Oletko oppinut jonkin uuden taidon/kehittänyt osaamistasi jollain osa-alueella menneen vuoden aikana?
Olen oppinut takuulla ihan hirveästi kaikkia uusia taitoja tai kehittänyt osaamistani esim. näissä vauvanhoidon asioissa. Kaikenlaista sitä tuleekin googlattua ja selvitettyä nykyään, mikä ei ennen tullut mieleenkään! Ihan luonnollista tietenkin, ei näitä asioita osaa etukäteen pohtia ennen kuin ovat itselle ajankohtaisia. Eivätkä kaikki asiat ole ajankohtaisia kaikille vauvojen vanhemmille - monet jutut ovat myös niin yksilöllisiä asioita. Mutta siis, lyhykäisyydessään vauvanhoidossa olen kehittänyt osaamistani!
Rikkaampi vai köyhempi?
Varmaan sanottava köyhempi, koska olen ollut vanhempainvapaalla ja tulot ovat olleet pienemmät kuin töissä ollessa.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Entä vähemmän?
Olisit toivonut nukkuvani enemmän ja stressaavani vähemmän, haha. No mutta on tässä ihan perääkin. Syksy oli aivan horror, ei hirveästi nukuttu. Vähintään tunnin välein herättiin ja toimin ihmistuttina. Unikoulun myötä tilanne parani paljon ja nyt tilanne onkin merkittävästi parempi kuin silloin. Edelleen tullaan tähän riittämättömyyden tunteeseen vanhempana, että varmaankin aina tuntuu, että olisi pitänyt tehdä tuotakin enemmän tai tuotakin paremmin, jne. Mutta lähtökohdin vähempi ahdistuminen ja stressaaminen olisi terveellistä kaikille ihmisille asiasta riippumatta. Me riitetään ja tehdään parhaamme. ♥
Miten aiot viettää uuden vuoden?
Uutenavuonna olimme Pihtiputaalla Jannen kotona. Tehtiin pizzaa ja pelattiin aliasta, kun saatiin lapsi nukkumaan. Yritettiin mennä itsekin ajoissa nukkumaan ja mentiinkin ennen vuoden vaihtumista. Tosi raju uusi vuosi siis. :D
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden
hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Kerrankin keksin tähän jotain konkreettista, kun yleensä lässytän tähän, että en muuttaisi mitään, jne. :D Kyllä se jotenkin loppuraskauden haasteisiin (raskausmyrkytys) tai synnytykseen liittyy. Olisin toivonut helpompaa loppuraskautta ilman säännöllistä verenpaineseurantaa ja -lääkitystä, verensokeriseurantaa, verikokeita, kipuja, turvotuksia, yms. En olisi halunnut käynnistystä, mutta siinä tilanteessa menin sinne kuitenkin mielelläni. Synnytyksen kulku oli pitkä ja vaikea, jonkin verran traumaattinenkin kokemus, joka kyllä hyvin hoidettiin siinä hetkessä ja jälkeenpäin. Mutta erityisesti syntymän jälkeinen aika olisi voinut olla toisenlainen, kun nyt se ei ollut yhtään sellainen kuin olisi voinut toivoa.
Rakastuitko vuonna 2023?
En, vaan rakastamista jatketaan. :)♥
Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?
No kyllä tähän täytyy Serranon perhe mainita! Kerrankin oli aikaa katsoa ne kaikki 8 tuotantokautta, 147 kpl n. 1,5h mittaista jaksoa, kun imetykseen meni niin paljon päivästä aikaa. Oivallista ajankäyttöä! Melkein vuosi tähän koko hommaan menikin, kun synnytyksen jälkeen oli n. 2,5kk tauko, jolloin en jaksanut katsoa juonellisia sarjoja, joissa pitää keskittyä ja ajatella.
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime
vuonna samaan aikaan?
En. :)
Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin raskausvapaalla jonkun imetyskirjan ja 'Matka synnytykseen ja sieltä takaisin' tms. Mutta en sanoisi niitä parhaiksi, mutta ne ovat luultavasti ainoat kirjat mitä olen lukenut, hah. :D Podcasteista olen kuunnellut paljon raskaus- ja äitiyspodcasteja, lisäten samalla tietämystäni eri aiheista. Erityisesti Äititreffit ja Afterwork -podcastit ovat olleet kovassa kuuntelussa.
Entä musiikillinen löytö?
Musiikilla on ollut jokseenkin pieni rooli elämässä pitkän aikaa, en tiedä oikein miksi mutta en ole jaksanut kuunnella, olen kyllästynyt entisiin soittolistoihin ja en jaksa etsiä uutta kuunneltavaa, kun kuuntelen podcasteja ja kotonakin tykkään nauttia hiljaisuudesta. :D
Jenni Vartiaisen Lanka oli tosin kappale, joka oli sanomaltaan niin ihana löytö, että melkein aina itkettää sitä kuunnellessa. Sanotaanpa se tähän kohtaan. Pete Parkkosen "Portaat"-kappaleessa on myös yksi kohta, jota harvemmin kuuntelen herkistymättä.
"Mun sydämen veit kun ekaa kertaa huusit, niin pienet sormet, oot aivan uusi, oot täydellinen enkä malttaisi oottaa että mä saan sulle kaiken uuden opettaa." ♥
Mitä halusit ja sait?
Terveen lapsen. Ei lisättävää. ♥
Mitä halusit, muttet saanut?
Sellaista synnytystä kuin jokainen toivoisi. Kaikki meni oikeastaan juuri päinvastoin, miten olisi voinut toivoa. Olin avoimin mielin kaikelle ja varautunut muuttujiin, mutta kun todellisuudessa ei ole mitään tietoa mihin on menossa ennen kuin se tilanne on päällä. Ja olisi kai se voinut helpomminkin mennä - ammattilaiset tämän vahvistivat.
 |
| Ensimmäinen äitienpäivä vietettiin sairaalassa ja osastolla oli tarjolla kakkukahvit. ♥ |
Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Synttärit on 8.6 ja olin yksin koliikki-itkuja huutavan vauvan kanssa kotona. Aivan ihanaa, hehe! Janne kävi pari viikkoa töissä kesäkuussa 3 viikon vanhempainvapaan jälkeen, jonka jälkeen jäi taas 5 viikon kesälomille. Vauva oli alussa melko itkuinen, eikä sille löytynyt selitystä. Tai löytyi niitä selityksiäkin ehkä myöhemmin, mutta tuossa hetkessä niitä ei ollut tiedossa. Oltiin nukuttu yölläkin tosi huonosti ja fiilis oli totta puhuen ihan surkea. :D Ei yhtään synttärifiilis. Ulkonakin taisi olla niin huono sää, että ei käyty vauvan kanssa ulkona koko päivänä. Kuitenkin illalla Jannen töiden jälkeen lähdettiin kävellen Ideaparkiin, kun keli oli jo parantunut. Käytiin uudessa Robert's Coffeessa jäätelöllä. Mielikin koheni ja ulkona paistoi ilta-aurinko. Oli vähän kesäfiilis koleasta kelistä huolimatta, pipo päässä taapertaessa.
Ketä kaipasit?
Vauvaa voisin muuten kaivata, mutta en ole ollut kovin pitkiä aikoja hänestä erossa. Enkä myöskään Jannesta. Ehkä nykyisessä elämäntilanteessa voisi sanoa, että kaipaa omia vanhempia ja lapsen isovanhempia, kun ei olla niin lähellä, että voitaisiin helposti nähdä arkena tai edes viikonloppuinakaan. Lapsenhoitoapua ei ole saatavilla jatkuvasti. :D Ja myös kavereita. Olisihan se kiva, että läheisimmät kaverit asuisivat lähempänä ja voisi nähdä useammin. ♥ Tätin murua olisi tietenkin kiva myös nähdä useammin. ♥
Rico-koiran 12-vuotinen elämä tuli myös päätökseen, 4 päivää vauvan syntymän jälkeen. Koirakaveria ehti tästä johtuen kaipaamaan ja suremaan melko vähän, mutta kyllä hän ansaitsee maininnan vuosipostauksessa. ♥
Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti