torstai 26. joulukuuta 2019

Postaus vuodesta 2019

Hei! Vuosi 2019 alkaa lähestyä loppuaan ja on jälleen perinteisen vuosipostauksen aika! Tämä taitaakin olla jopa kuudes vuosipostaus, koska mielestäni aloitin tämän perinteen menneen vuoden muisteluun vuonna 2014! Vanhat vuosipostaukset ovat vanhassa blogissa ja niihin en enää linkkaile uuden blogin puolelta, mutta viime vuoden vuosipostaus on luettavissa täältä.







































Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Useammankin! Vaihdossa ystävystyin erityisesti Karoliinan ja Monikan kanssa sekä kämppisteni Maricrisin, Gabbyn ja Lexin kanssa. <3



Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

No voi kyllä! Olin vaihdossa Kanadassa ja käytännössä asuin ulkomailla 5 kuukautta. Kirjoitin vaihtokokemuksestani enemmän postaukseen Mitä vaihto opetti minulle? josta voitte käydä lukemassa lisää siitä. 

Olen myös tehnyt yhtäjaksoista työtä samassa työpaikassa Coorilla 3 kuukautta, koska aiemmin en ole saanut noin pitkäksi aikaa työtä. Olen myös jatkanut saman työnantajan palveluksessa edelleen niin kauan kuin irtisanoudun. 
Olen myös valmistunut fysioterapeutiksi. Ensimmäiseen ammattiin valmistumistakaan ei tapahdu kuin kerran elämässä!
Olen oppinut paljon asunnon ostoon liittyvistä asioista ja ollut mukana tekemässä asuntokauppoja.







Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Neljä vuotta tuli marraskuussa täyteen ja viides on jo hyvässä vauhdissa. :)






Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.

Ehdottomasti Kanadan vaihto sekä kavereiden kesähäät. Lisäksi Jannen kanssa matkustaminen Norjaan. Mentiin ensin Pallakselle, sitten käytiin Altassa ja ajeltiin sitten Luostolle. 








Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

En. =)



Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Tavallaan voisi kuvitella, koska olen kuitenkin asunut ja opiskellut ulkomailla ja kokenut ja oppinut sinä aikana paljon. Kyllä se varmasti muuttikin minua, mutta ei merkittävästi. Keräsin enemmän sisäistä viisautta kuin ulkoista muutosta. Ennemminkin koen muillakin osa-alueilla kasvaneeni ihmisenä ja keränneeni tietynlaista elämänviisautta ja oppinut uusia asioita, mutta en niinkään muuttunut ihmisenä. Sama tyyppi kai minä edelleen olen! 


Mutta jos ulkoista muutosta haetaan, niin uudet silmälasit muuttivat ulkomuotoani jonkin verran!





Oletko lihonut?


Yllättävää kyllä, en pahemmin! Vaikka kilpaurheilu on jäänyt taka-alalle ja tämä on jo toinen kausi ilman kilpailutavoitteita, ei lisäkiloja ole juurikaan tullut. 



Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?

En. =)




Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?

En ole käynyt elokuvissa koko vuonna kuin Kanadassa kerran, mutta en silloinkaan yksin. 

Tosin Finnkinolla on tullut Oulussa pyörittyä siitäkin edessä töiden merkeissä, joten ei tee edes mieli vapaa-ajalla lähteä Finnkinolle. :DD



Oletko ottanut tatuointia/lävistyksiä viimeisen vuoden aikana?

En.



Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kyllä! Kummipojastani tuli isoveli ihanalle pikkusiskolle Pihlalle sekä Mari-serkulle syntyi pieni poika Hugo. 






Kuoliko kukaan läheisesi?

Jannen ukkia oltiin kesäkuussa siunaamassa haudanlepoon.






Missä maissa kävit?

Hirveää listaa tähän ei tänä vuonna saa, koska ainoa maa on Kanada. Toki rapakon toiselle puolelle matkustaminen oli itselleni täysin uusi kokemus ja tein sen yksin! Ja tietysti välilaskujen yhteydessä pyörin Amsterdamin ja Pariisin lentokentillä, mutta niitä ei kuitenkaan taideta näihin laskuihin ottaa. 

































Mitä haluaisit vuodelta 2020 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2019?

Meille tulee muutto omaan kotiin tammikuussa, joten muutto on ainakin toiveissa 2020 vuoden alulle, koska sitä ei tapahtunut vielä vuonna 2019. Myöskin oman alan töitä fysioterapeuttina olisi toiveissa saada, koska vielä tämän vuoden puolella tämä toive ei ole toteutunut. 



Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2019?

Varmaankin 3.1., koska sitä päivää odotin kuin Kuuta nousevaa, mutta samaan aikaan kauhulla ja jännityksellä. Eli päivä, jolloin lähdin kohti elämäni suurinta seikkailua Kanadaan. 








Vuoden suurin saavutuksesi?

Tänä vuonna ei ole vaikeaa keksiä suurimpia saavutuksia, koska se on aivan varmasti selviytyminen toiselle puolen maapalloa yksin ilman aiempaa kokemusta noin pitkästä lennosta, välilaskuista ja maahantuloselvityksistä yms., sekä Amerikan mantereella englannin kielellä selviäminen kaikissa tilanteissa, mitä elämä keksi heittää vastaan. Selvisin myös opiskelusta englannin kielellä vaativassa amerikkalaistyyppisessä koulutusjärjestelmässä lopulta hyvin. Se oli minulle suuri saavutus ja olen itsestäni edelleen ylpeä.


Ja no, oli saavutus myös valmistua ajallaan huolimatta siitä, että olin koko viime kevään vaihdossa. 







Ja suurin epäonnistuminen?

En tiedä onko itsekästä sanoa, ettei tule mitään pahoja epäonnistumisia mieleen, mutta ei vain tule! Ei kaikki mene aina niin kuin Strömssössä, mutta tarvitseeko aina mennä? En jaksa jäädä niitä murehtimaan ja miettimällä miettimään, kun ei kerran heti tule mitään epäonnistumista mieleen! :D



Kärsitkö vammoista?

Kaaduin pyörällä 19. marraskuuta (muistan päivänkin, kun tarvitsin sen tapaturmailmoitukseen ja lääkärikäyntiin), kun olin menossa työharjoitteluun ja oli todella liukasta. Olkapää oli todella kipeä monta päivää ja kipuili kaikessa liikunnassa kolme viikkoa ja arjessakin häiritsi merkittävästi ainakin kaksi viikkoa. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että pahin on mennyt ohi ja siitä tuli vielä ihan toimiva nivel! 


Toinen vammautumisyritys tuli mieleen viime toukokuulta Calgarysta, kun lähdin juoksemaan ja 100 metrin päässä talosta lenkkarini tökkäsi koholla olevaan katukiveykseen ja ehdin tajuta asian vasta, kun olin läsähtänyt ylävartalo edellä täydellisellä kaarilennolla kiveykselle niin, että leukani osui (onneksi) vain vähän kivetykseen ja olkapäähäni sattui (silloinkin) kovin paljon tärähdyksen voimasta. En tiedä näkikö kukaan tapahtunutta, mutta vääntäydyin istumaan nurmikolle ja haukoin henkeä, koska kovalle kivelle kaatuminen täydellä voimalla todennäköisesti tyhjensi keuhkoistani kaiken ilman ja hetki meni, ennen kuin hirvein olotila helpotti ja pystyin suunnittelemaan takaisin talolle kävelemistä. Totta kai käsiin ja kyynärpäihin tuli mukavia haavoja ihon rullauduttua pois sisempien ihokerrosten päältä.


Seuraavina päivinä leuka oli sen verran kipeä, että suun avaaminen sattui, mutta se parani muutamassa päivässä ja ihottumatkin toki ajan kanssa. Lääkäriin en mennyt, koska vielä henki pihisi ja se olisi ollut työlästä paperi- ja vakuutussotaa lähteä Kanadassa lääkäriin toisen maan kansalaisena.






Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Jokainen lentolippu johonkin uuteen paikkaan oli aina sen arvoista, mutta erityisesti halusin käydä Vancouverissa Kanadassa ollessani. Ilmoittauduin Vancouver Sun Runiin jo tammikuun lopussa, vaikka tapahtuma oli vasta 14. huhtikuuta enkä tarkalleen tiennyt aikataulujani koulun suhteen sinne asti. Olin päättänyt, että käyn Vancouverissa ja silloin, kun menen sinne, osallistun Kanadan suurimpaan 10 km juoksutapahtumaan Vancouverissa. Ajankohdan suhteen ei siis ollut hirveästi neuvottelunvaraa! Aluksi olin ahdistunut siitä, koska en saanut ketään kaveriksi matkalle. Kun asia varmistui, en kuitenkaan muuttanut suunnitelmiani, vaan päätin lähteä yksin. Varasin lennot ja sain aivan itse päättää omat menemiseni ja tulemiseni. Päätin lähteä jo torstaina ja tulla takaisin vasta tiistaina. Lopulta minulla sattui tuolle ajalle ainakin yksi koulupäivä, mutta se ei ollut vaarallista, koska välillä oli luvallista olla poiskin. Muutenkin lukukausi oli jo loppumaisillaan, viimeisiä tenttejä vaille. 


Minulle riitti tekemistä joka ikiselle päivälle, vaikka etukäteen jännitin, miten selviän ensimmäistä kertaa isossa maailmassa ihan itsekseni, kun kavereiden kanssa reissaaminen on ollut niin kivaa ja on ollut turvallista tukeutua toisiin. Loppuviimein paras anti tässä matkassa oli se, että lähdin sinne yksin! En olisi uskonutkaan, miten hyvin viihdyn itseni kanssa ja miten hyvin löydän jokaiseen paikkaan suunnistamalla itsekseni. Pohdiskelin asioita oman pääni sisällä, puhuin välillä itsekseni, toisinaan kysyin neuvoa. Koin suuria onnistumisen tunteita, kun huomasin, etten eksy ja alan muistaa reittejä ja paikkoja yhden kulkemisen perusteella. En kokenut missään vaiheessa avuttomuutta, yksinäisyyttä tai tylsyyttä.

Muistan hetken, kun yhtenä iltana suunnistin päivän päätteeksi Vancouver LookOutiin eli näköalatorniin ja katselin pilvenpiirtäjiä, joita riitti silmän kantamattomiin, niiden yläpuolelta. Ilta-aurinko paistoi ja näkymä oli niin kaunis. Toisella puolella oli maisema merelle ja vuorille. Tuijotin maisemaa pitkään ja totesin itse mielessäni: "Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta olla Kanadassa ja olla täällä juuri nyt." Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain kokea sellaisia asioita. Olin sillä hetkellä niin liikuttunut näkemästäni maisemasta ja kokemastani kokemuksesta, että melkein itketti. Ajatus siitäkin, että olen yksin maailman toisella puolen, niin kaukana kuin pystyn Kanadan rajojen sisäpuolella olemaan, ja selviän mainiosti ja pidän itsestäni huolen. Myöhemmin suunnistin myös yksin Torontossa ja Calgaryssa, joten seikkailin Kanadan suurimmissa kaupungeissa ihan oman onneni nojassa oman suuntavaistoni varassa, eikä minulla ollut mitään hätää. 

Kun tulin pitkän päivän päätteeksi hotellihuoneeseeni, siellä odotti siivottu huone ja kauniisti viikattu sänky sekä omat tavarat. Olin kiitollinen omasta vessasta ja kylpyhuoneesta, kun sain lämpimän suihkun päätteeksi istahtaa sänkyyn läppärin kanssa selailemaan päivän aikana otettuja valokuvia. Tykkäsin Vancouverista valtavasti ja menisin sinne koska tahansa uudelleen, jos se ei olisi niin kaukana!! 



































Ja jos jotakin konkreettista ostosta tuon reissun jälkeen mietitään, niin mainittakoon nämä langattomat KyGo:n urheilukuulokkeet!




Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta?

Joka vuosi samat nimet pyörivät tässä(kin) kohtaa, mutta Janne! Ja läheisimmät kaverit. <3


Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Kyllähän toisinaan läheistenkin ihmisten käytös aiheuttaa ahdistusta, mutta ei niin merkittävästi, että niitä tarvitsee tässä alkaa puimaan!


Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?


Olin Suomessa tai en, niin aina vastauksena on RUOKA. :D


Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi! =) Vuosi sitten olin niin sydän syrjälläni lähdössä viideksi kuukaudeksi toiselle puolelle maapalloa, vaikka itsehän sitä halusinkin. Nyt olen onnellinen siitä, etten ole lähdössä yhtään mihinkään. Minua tarvitaan täällä juuri nyt enemmän kuin missään. <3





Lihavampi vai laihempi?

En merkittävästi kumpaakaan. :D


Rikkaampi vai köyhempi?


Jaa-a, tämä on osittain kinkkinen kysymys. Nyt en ole lähdössä mihinkään reissuun ja olen käynyt syksyn mittaan töissä, joten sanotaan, että rikkaampi.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Entä vähemmän?


Enemmän olisi voinut liikkua, mutta johonkin se aika ja energia vaan tahtoo aina mennä! Aina voi vähemmän stressata ja tuskailla eri asioita. =)


Miten aiot viettää uuden vuoden?

Pihtiputaalla Jannen kanssa.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?


Kaikki tapahtuneet asiat ovat olleet opettavaisia omalla tavallaan, mutta ehkä muuttaisin ne ankeimmat koti-ikävän hetket Canmoressa Kalliovuorilla ollessani vähän valoisammiksi, koska olin niin surkealla fiiliksellä välillä, että tuntuu vieläkin ankealta edes ajatella sitä. Parempi fiilis olisi tehnyt oloni vähän helpommaksi ja mukavammaksi, jolloin olisi ollut helpompi nauttia viimeisistä hetkistä vuorilla. Kukaan ei ollut katoamassa elämästäni, vaikka saatoinkin surkeissa fiiliksissäni niin ajatella. Kohtuuton koti-ikävän poteminen ei tehnyt mistään sen parempaa kokemusta, sai vain olon kurjaksi.


Kuitenkin tunteiden vuoristorata kuuluu väistämättä tällaiseen kokemukseen ja odotin kokonaisuutena paljon pahempaa tunnemyrskyä koko vaihdon ajan. Loppujen lopuksi elin tunteideni kanssa melko hyvässä sopusoinnussa ja symbioosissa. 































Rakastuitko vuonna 2019?

Jatkoin rakastamista. <3


Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?

Syke =)


Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En vihaa.


Mikä oli paras lukemasi kirja?

En ole lukenut kirjoja (tuntuu kamalalta myöntää), mutta olen löytänyt ennemminkin äänikirjojen maailman. Tykkäsin Petter Northugin kirjasta, jota kuuntelin Kanadassa lennoilla, mutta erityisesti inspiroiduin Eva Wahlströmin kirjasta! Kuuntelin myös kirjan "Idiootit ympärilläni", jossa oli kyllä hyviä pointteja elämästä! Tällä hetkellä kuuntelussa on Kimi Räikkösen kirja. 


Entä musiikillinen löytö?

Musiikillisia löytöjä ei ole hirveästi tullut, koska tuntuu, että olen jymähtänyt vanhoihin soittolistoihin ja sitä myötä myös kyllästynyt niihin. :D Kuitenkin kesähäissä esiintyi eräs Jannenkin tuttu, jonka musiikista sain jonkinlaista inspiraatiota. Jukalla ei ole vielä monia biisejä julkaistuna, mutta niitä muutamia on tullut kuunneltua melko paljonkin! Niissä on erityinen tunneside tuohon ihanaan hääpäivään ja -iltaan. "Yön kirkkaimmat tähdet" on iskenyt itseeni eniten! Hänen tuotantoaan voi kuunnella mm. Spotifysta artistinimellä JOHANNES. Jos pieni mainos tähän paikkaan, niin Instagramista hänet löytää nimellä "johannespiste". 




Ähtäristä 60v synttärijuhlilta

Mitä halusit ja sait?

Halusin antoisan ja opettavaisen vaihtokokemuksen, jonka myös sain. <3 Monta muutakin asiaa halusin, joista osa toteutui myöskin. :) 


Mitä halusit, muttet saanut?

Ensimmäisenä tuli mieleen, että halusimme Jannen kanssa muuttaa pois ns. opiskelijakämpästämme, mutta näytöissä käyminen ja koko asunnon katseluprosessi oli lopulta pitkä prosessi, joten muutto venyy ensi vuoden alkupuolelle. Asialla ei kuitenkaan ole mikään kiire, joten ehdimme oikein hyvin sittenkin! 


Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Käytiin kummipojan luona pitkästä aikaa, kun kummi oli palannut takaisin Suomeen! Vein hänelle tuliaiseksi t-paidan Kanadasta ja hän oli siitä todella mielissään!
Kotona tein ällönmakean Marianne-kakun. :D





Ketä kaipasit?

Kysytkin vielä! Jannea ja PALJON! <3 Viisi kuukautta erossa laittoi parisuhteen koetukselle ja ikävä oli läsnä jatkuvasti, mutta siitäkin selvittiin! =)<3


Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Kanadassa ihanat kämppikset ja kaksi suomalaista vaihtaria, joiden kanssa ystävystyin läheisesti, auttoivat järjissä pysymisessä oikein paljon!! Ilman tällaista tukiverkostoa olisi voinut olla paljon enemmän ankeita ikävän hetkiä. Meidän kesken päti motto, että kaveria ei jätetä ja aina autetaan toista! Tietysti myös vanhat kaverit Suomessa olivat suuri apu Whatsappin välityksellä ja Janne on tietenkin aina iso tukipilari. <3 Perhe myöskin pitää perusasioista huolen, kuten yleisestä selviämisestä ja siitä, että kaikki perusasiat ovat kunnossa. 








Onnellista uutta vuotta toivottaen,


Heidi







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti