Lake Louise, Johnston Canyon, Banff

Hei taas!

Olen nyt parina päivänä putkeen blogin kimpussa, koska tein tenttini eilen illalla ja tänään ahkeroin 3 tuntia opinnäytetyön parissa, koska omatunto kolkutteli, kun en ole tehnyt sen eteen mitään täällä ollessani. Nyt liikeni sellainen väli, että pystyin ottamaan aikaa sille potematta huonoa omaatuntoa siitä, että jokin muu pakollinen koulujuttu siitä kärsii.

Nyt siis postailen aurinkoisten Kalliovuori-kuvien kera! Kävimme Lake Louisella, Johnston Canyonilla ja Banffin kylällä. Minähän kävin jo viikkoa aiemmin Canmoressa ja Banffissa, mutta vuoristoalue on kyllä sellainen kohde, ettei sinne ole mahdollista mennä liian usein. Voisin hyvin vaikka asua siellä nyt, jos se olisi mahdollista!

Vaikka Calgarysta oli ajomatkaa Lake Louiselle 2,5-3h, niin onneksi heti Calgarysta lähtiessä näkyi vuoret, joten tiesi mitä kohti olemme suuntaamassa. Kuitenkin vuorille oli matkaa, vaikka ne näyttivät olevan lähellä. Jossain vaiheessa ne onneksi alkoivat tulla lähemmäksi ja lopulta olimme niiden keskellä. 

Lake Louiselle oli sopiva aika saapua ennen puoltapäivää, aamupäivän puolella. Kun lähdimme pois yhden maissa, niin parkkipaikka alkoi olla tukossa ja tyhjää parkkipaikkaa oli mahdotonta löytää. Olimme todella tyytyväisiä, että valitsimme aurinkoisen päivän vuorille, koska maisemat vetivät melkeinpä sanattomaksi.
Järven rannalla on iso linnamainen hotelli, jossa yöpyminen maksanee maltaita.

Järvellä on luistelumahdollisuus ja ihmisiä oli luistelemassa, vaikka keli olikin melko kylmä vielä aamulla. Iltapäivää kohden keli kuitenkin alkoi lämpenemään, eikä pakkanen tuntunut enää kylmältä. Varsinkaan Canyonilla, koska meikäläisellä kaatui suorastaan hiki päältä... Siitä hetken päästä lisää.

Järvellä oli myös hienoja jääveistoksia ja jäälinna, mikä oli todella hieno ja turistien suosima kuvanottopaikka. Mekin saimme porukan kuvan, kun pyysimme toisia turisteja ottamaan kuvan meistä linnaa vasten. Aurinkoisuus pistää kyllä mielen vetreäksi keskellä talvea, kun Suomessa aurinkoa näkee talvella niin harvoin! Aurinkolomilla Kanadassa, ainoa vaan, että on vähän arktiset olosuhteet välillä (mutta Reginassa aina!).

Johnston Canyonille oli myös muutkin ihmiset löytäneet tiensä, mutta kuitenkin sekaan mahduttiin. Ainoa potentiaalinen ongelmani hengissä selviytymisen kannalta alkoi selkiytyä minulle Lake Louisella, kun en päässyt pientä mäentömpyrää ylös kengilläni. Olin aiemmin huomannut, että liukastelen paljon, mutta olin siihen asti kuvitellut, että ulkona on vain liukasta. Mutta Lake Louisella minulle alkoi valjeta, että kellään muulla ei ole samaa ongelmaa, joten kyse onkin minun kengistäni. Canyonilla lopullisesti tuli huomattua tämä asia, koska en päässyt yhtäkään mäkeä ylös kiskomatta itseäni kaiteesta ja en pystynyt kävelemään alamäkeen, vaan minun piti mennä kaiteesta kiinni pitäen luisumalla alas ja siellä, missä kaidetta ei ollut, laskin rehellisesti perinteistä peppumäkeä tai yritin tulla alas munamies-asennossa. Kaiteettomissa kohdissa ylämäessä jouduin olemaan paraskin laitapuolen kulkija ja etsimään lumisempaa reittiä, josta kukaan ei ole kävellyt, jotta pääsin ylipäänsä ylös. Välillä minun piti tehdä omia taktisia mutkia, jos potentiaalista kohtaa päästä ylös ei löytynyt lähempää. Alaspäin meneminen kävellen oli tuhoon tuomittu ajatus, olisin tappanut itseni. Siksi piti turvautua matalampiin alkuasentoihin, jotta olin jo valmiiksi lähellä maanpintaa enkä voinut kaatua!

Yritin taktikoida, ettei ihmisiä tulisi paljoa vastaan tai ketään ei ole kriittisellä etäisyydellä edessä alaspäin laskemiseni aikana. :D Yksi jyrkkä kohta oli vähän kriittinen, kun Heini joutui melkein työntämään minua ylös. :DD Kaaduin ja luisuin sivuttain ja konttasin polvillani, ihmiset katsoivat touhuani varmaankin suurella mielenkiinnolla ja niin vain kampesin sisukkaasti itseni kerta toisensa jälkeen ylös ja kiskoin itseni kaidetta pitkin tasaisemmalle alustalle. Tällä tavalla etenin 2,5 tuntia ja kyllä se kieltämättä vähän kunnon päälle alkoi ottaa ja hikeä rupesi pukkaamaan!! Totesin kuitenkin, että tätä varten sitä on 12 vuotta tavoitteellisesti harrastettu kilpatalviurheilua, että selviän liukkailla kengilläni Johnston Canyonilla! 

Tässä kuva- ja videomateriaalia minun etenemistavastani. Ylämäistä ei ole videota, koska alamäkiin eteneminen oli huvittavinta. Yksinkertaisesti, tämä oli ainoa mahdollinen tapa edetä alamäkeen kaiteen kanssa. Peppumäestäkään ei ole videota, mutta ehkä ihan hyvä vaan. :D Kyllä vähän harkinnassa on, että kun tämä talvi loppuu ja toukokuussa pitää löytää matkalaukkuun tilaa, niin heitän nämä surkeat, liukkaat Kärkkäisen neljänkympin talvikengät roskiin. :D Tiedän ainakin, että ensi talvena pulitan talvikengistä pitkän pennin, jotta niillä pystyy edes kävelemään talvella... :D

Viimeinen etappimme tiiviillä ja tehokkaalla Kalliovuori-vierailullamme oli Banffin kylä. Minä olinkin täällä käynyt jo viikko sitten Annan kanssa ja olin ottanut kuvia tästä maisemasta, mutta otin uudestaan, koska kuvia ei voi koskaan olla liikaa! Uskon ainakin niin... :D Kuvia tuli tällä viikon lomalla otettua melkoinen määrä.

Käytiin ostamassa pakollisia matkamuistoja turistikaupoista ja lähdettiin sitten ajamaan takaisin Calgaryyn. Pimeä ehti jo tulla, mutta onneksi oli hyvä ajosää, kun päiväkin oli ollut kirkas ja selkeä. Päivä oli täynnä aktiviteettia ja toimintaa, ja ensimmäinen pidempi talvivaellukseni oli melkoinen extreme-kokemus kengistäni johtuen, mutta onneksi minulla ei kunto lopu ihan heti kesken. :D Kiitos koko elämäni kestäneen kestävyysurheilutaustan, kuntopohjaa on enemmän kuin osaan edes aavistaa.

Kiitos vielä kerran perheelle kyydityksestä, ruuasta, majoituksesta, avusta ja kaikesta. <3 

Palailen vielä Edmontonin parissa, mahdollisesti kahdessa osassa!

Heidi