Kuulumisia vuosikymmenen alusta

Moikka!

Blogi on ollut tauolla, mutta tämä on vain toissijaista harrastus- ja ajanvietetoimintaa, joten sen ymmärtää. Elämässä on ollut paljon isoja juttuja, mutta suurin osa niistä on ollut vain positiivisia. Muutoksia on tullut rytinällä ja elämän pyörittäminen uusien elämäntilanteiden keskellä on vaatinut aikansa ja välillä on tuntunut, että vuorokauteen tarvittaisiin lisätunteja. Kuitenkin voin rehellisesti sanoa, että nautin nykyisestä elämäntilanteestani ja olen kiitollinen niistä asioista, joita minulla nyt on. 

Blogin kirjoittaminen viikonlopun ajanvietteenä Savon maaperältä käsin tuntui hyvältä ajatukselta vastapainoksi tälle kaikelle arjen vilskeelle ja muutosten myllerrykselle, maailmanlaajuisena pandemiana riehuvasta koronavirusuutisoinnista ja hysterisoinnista puhumattakaan. Kaupassa en ole käynyt sitten viime maanantain, jolloin kaupan hyllyillä oli vielä tavaraa ja vessapapereitakin oli vielä jäljellä (joten onneksi tuli ostettua silloin paperia, hehe). Tilanne ei ole naurunasia, mutta ihmisten sekoaminen alkaa jo mennä liiallisuuksiin. Toivottavasti ensi viikolla Ouluun tulee taas kauppoihin lisää ruokaa ja ihmiset söisivät hamstraamiaan ruokia, jotta ne eivät joutuisi roskiin ja saisin itsekin täydennettyä tyhjää jääkaappia. 

Heti vuosikymmenen vaihteessa vietettiin 5. tammikuuta minun valmistujaisia, koska valmistuin fysioterapeutiksi vuoden lopussa. Juhlia pidettiin pienessä lähipiirissä, mutta vieraita kävi silti melko monta. Oli suolaisia ja makeita leipomuksia, joista suuren osan olin itse tehnyt, osan tilasimme ammattilaisilta. Juhlat sujuivat hyvin. 

Juhlien jälkeen loppiaisena palasimme parin viikon joululomilta takaisin Ouluun. Pääsimme ensimmäistä kertaa käymään uudessa kodissamme, koska edelliset asukkaat olivat muuttaneet vuoden vaihteessa sieltä pois. Talo oli vielä tyhjä ja silloin todellisuudessa näki, mitä oli tullut ostettua. Kuitenkin paikka tuntui kodilta tyhjänäkin. 

Saimme alkaa valmistautumaan muuttoon, mutta oikeastaan kyseisellä viikolla emme tehneet pakkaamisen eteen mitään. Huonekalukaupoilla kävimme kyllä urakalla, jotta saimme tilattua huonekaluja ja toivoimme, että ruokapöytä ja tuolit ehtisivät muuttoon mennessä, jotta olisi paikka, jossa syödä. Meillä ei siis ole ollut tähän asti omaa ruokapöytää. Tai totta puhuen juuri mitään omia huonekaluja. :D Suurin osa kalusteista oli entisessä kämpässä valmiina ja emme silloin muuttaessani ostaneet huonekaluja, vaan käytimme niitä.

Menin taas loman jälkeen siivoustöihin Coorille ja heräsin aamuisin viideltä joutuakseni kuudeksi työmaalle. Päivän päätteeksi odotti välikuolema ja päiväunet, sitten ruuanlaitto. Oikeastaan illalla sain hyvin vähän mitään aikaan, jonka vuoksi otin muutaman vapaapäivän töistä pakkaamista, muuttoa ja tavaroiden purkamista varten. Olin paljon tehokkaampi, kun sain työskennellä yhden asian eteen koko päivän. Ja oikeastaan olin tyytyväinen tilanteeseeni siivoojana juuri tuossa hetkessä, koska pystyin käytännössä sanelemaan, milloin pääsen töihin. Olin nollatuntisopimuksella töissä, joten ilmoitin, milloin pystyn tulemaan ja pystyin myös melko helposti saamaan vapaata, mikä auttoi muutossa. Ei myöskään tarvinnut muuttohässäkän keskellä sopeutua samaan aikaan uuteen työhön, vaan pystyin kanavoimaan energiani muuttoon ja käymään itselle tutussa ja turvallisessa työssä. Pääosin olin siis töissä, mutta muutamia vapaapäiviä pidin. 

Seuraavana viikonloppuna omista juhlistani juhlittiin Marin valmistumista - myöskin fysioterapeutiksi, joten nykyäänhän olemme kollegoja! Oli mukava käydä Marin kotona näkemässä ihmisiä ja syömässä kakkua. Seuraavana viikonloppuna odottikin se kauan odotettu ja toivottu muutto kerrostalokaksiosta paritalon puolikkaaseen. 

Huonekalukaupoilla kiertely ja ostosten tekeminen olivat yhteinen harrastuksemme tammikuussa. Kävimme tosi paljon kiertelemässä eri kaupoissa ja saimme melko hyvän käsityksen eri liikkeiden tarjonnasta. Asko ja Isku osoittautuivat aivan liian kalliiksi meille, mutta alennusmyyntien aikaan kaikki olivat puoleen hintaan, joten päädyimme ostamaan ruokapöydän Askosta. Iskusta juuri mitään ei irronnut alle tonnilla, joten jätimme sen liikkeen varakkaammille. :D Maskussa oli hyvä tuolivalikoima ja ostimme sieltä ruokapöydän tuolit. Vekessä tuli vierailtua myöskin ja siellä oli hyvät valaisinvalikoimat, joten sieltä ostimme kaksi valaisinta sekä vitriinin. Jysk osoittautui liian halvaksi, koska tuotteiden laatu oli selvästi huonompi. Tuotteet näyttivät hyvältä netissä, mutta paikan päälle mentyämme huomasimme, että seinät ovat pahvia ja moni asia vähän repsottaa. Mieluummin satsasimme enemmän laatuun, jotta huonekalut palvelisivat pidempään. Joku raja kuitenkin hinnassakin, koska meidän mielestämme ihan hyvän sohvan saa halvemmallakin kuin 1 500 eurolla.

Loppuviimein Sotka osoittautui parhaaksi kaupaksi meille, koska tuotteiden hinnat olivat kohtuuden rajoissa, mutta laatu kuitenkin melko hyvä. Lopulta ostimme Sotkasta sängyn, sohvan, sohvapöydän, tv-tason ja lipaston. Ja kyllä - rahaa on tietysti mennyt kaikkiin hankintoihin paljon! Onneksi olimme siihen varautuneet. Jyskistä tuli ostettua yöpöydät, mutta kaduin sitä syvästi, koska koottaessa laatikko halkesi ruuvatessa ja jouduin viemään sen liikkeeseen. He tilasivat uuden laatikon, mutta laatikon saapuessa kotiovelle kannettuna pakkauksessa ei ollut mukana ruuveja. Jätin rikkoutuneen laatikon liikkeeseen heidän pyynnöstään. Jouduin menemään taas liikkeeseen tiedustelemaan, olisiko laatikko vielä siellä vai miten toimin, kun en pysty kokoamaan laatikkoa ilman ruuveja. Lopulta laatikko löytyi vielä heidän varastostaan, joten säästyttiin suuremmilta ongelmilta ja uusi laatikko saatiin kasaan nipinnapin ilman halkeamista, mutta kyllä se nitisi liitoksissaan. Voi olla, että oli viimeinen huonekalu, minkä Jyskistä ostan. 

Lisäksi Prisma, K-Rauta, Bauhaus yms. ketjut ovat tulleet tutummiksi. Yllättäen nyt K-Rautaan on paljonkin asiaa, kun aiemmin en ollut koskaan käynyt koko kaupassa Oulussa.

Ennen muuttoa saimme tilattua suurimman osan isoimmista huonekaluista, mutta ruokaryhmää lukuun ottamatta ne saapuivat vasta viikko muuton jälkeen. Onneksi meillä oli vierashuoneessa vanha sänky, jossa pystyimme hyvin nukkumaan viikon. Joka paikka oli täynnä romua ja käytännössä mikään ei ollut jäämässä mihinkään. Kaikki oli vain väliaikaisesti jossain. Kaikki piti käytännössä koota atomeista, joten ohjeiden tulkitseminen ja kokoaminen tulivat tutuksi (ja alkoi jossain vaiheessa jo turhauttaa :D). Onneksi nyt turhat huonekalut on lähestulkoon kokonaan saatu vietyä pois eikä kokoamista ja järjestämistä ei ole enää hirveästi jäljellä. Yhden huoneen sisustaminen ja järjestäminen on jäänyt puolitiehen, koska emme ole oikein jaksaneet käyttää aikaamme siihen. Pitää sekin ottaa työn alle jossain vaiheessa kevättä! 

Molempien vanhemmat tulivat auttamaan muutossa ja olimme tehokas tiimi, koska kaikki olivat muuttaneet monta kertaa elämässään. Kämppä oli saatu tyhjennettyä päivän aikana kokonaan ja illalla ehdimme vielä mennä äidin kanssa siivoamaan sinne yhdessä, kun osa porukasta vei vielä viimeistä kuormaa. Isä jäi tekemään remppahommia uuteen kotiin, kun viimeistä kuormaa lähdettiin hakemaan. Homma toimi oikein mainiosti ja voimme olla todella kiitollisia muuttoavulle! Tilasimmekin illalla pizzat ja nekin löysivät uuteen osoitteeseen oikein hyvin, vaikka meinasivat kylläkin jäädä saamatta, koska ovikellomme ei toiminut ja pizzakuski ei tajunnut koputtaa oveen. Onneksi sitten tajusimme, että joku oli ovella! Naapurit ovat antaneet hyvän ensivaikutelman ja olemme tulleet toimeen siltä osin kuin ikinä edes näemme toisiamme. :D Meillä menee aika usein aikataulut ristiin ja näemme maksimissaan pari kertaa viikossa ohimennen ulkona. Häiriötä heistä ei ole ollut, mikä on kyllä hyvä. :) 

Seuraavana päivänä muuttoväen lähdettyä menimme vielä siivoamaan entisen kämpän loppuun. Janne hinkkasi kylppärin ja vessan lattiasta kattoon höyrypesurilla ja minä hinkkasin jääkaappia ja pakastinta Vimillä. Kävimme vielä kuun lopussa luovuttamassa avaimet ja näin ensimmäistä kertaa vuokraisäntämme. :D Johan se oli aikakin poismuuton yhteydessä. Janne tapasi hänet ennen kuin muutimme, mutta itse en asunut vielä silloin Oulussa, joten minulle lähetettiin vuokrasopimus kotiin allekirjoitettavaksi. Takuuvuokra-asiat hoituivat niin kuin pitikin ja kämppä jäi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. 

Pahvi- ja muovijätettä syntyi valtavia määriä, koska huonekaluja tuli paljon ja ne kaikki oli pakattu pahviin ja muoviin. Saatiin tiuhaan käydä Rinki -ekopisteellä viemässä muuttojätteitä. Omassa kodissa on riittänyt paljon pientä remppaa ja tehtävää, eikä tekeminen varmastikaan ikinä lopu! Kuitenkin vältyimme nyt isommilta rempoilta ja suurimmat rempat olivat ehkä uuden kiukaan hankkiminen ja muutama sähkömiehen tekemä pieni sähkötyö. Kesälle riittää hommaa mm. ulkovaraston eristämisessä, koska siitä on tarkoitus tehdä talvikäyttöön suksenvoitelu- ja muuhun harrastetoimintaan soveltuva puolilämmin tila. Terassien ja aitojen maalaaminen tulee varmastikin myös jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Keväällä lumien sulaessa (tai no, ovathan ne lähes kokonaan sulaneet ainakin viisi kertaa tässä talven aikana) näemme, mitä lumen alta oikeasti paljastuu! Kiva nähdä, mitä pensaita ja istutuksia meillä on ja millaisia puita ja kasveja siellä kasvaa. Ja kiva nähdä, millainen piha meillä on ja miten terassit ja laatoitukset oikeasti menevät. Kävimme katsomassa asuntoa pahimmoilleen marraskuun loppupuolella, kun lumi oli jo maassa, joten emme nähneet pihaa kunnolla. Suuria yllätyksiä kuitenkaan tuskin tulee. 

Kempeleessä kisattiin helmikuun alussa Zeppelin -hiihdot hyvissä talvisissa olosuhteissa. Miehet nousivat Köykkyrin laskettelurinteen kuusi kertaa, joten siinä sai kiivetä urakalla! Minä olin kisaturistina ja huoltajana mukana. Nämä jäivätkin viimeisiksi kansallisiksi kisoiksi, joissa olin itse mukana ja joissa Janne hiihti, koska sitten tulivat jälleen karummat sääolosuhteet ja lumet sulivat lähes kokonaan. Kisoja peruttiin lumenpuutteen takia ja muutenkin elämässä on kiirettä riittänyt, eikä Jannekaan ole kaikkiin kisoihin ehtinyt/jaksanut lähteä. Nyt sitten lunta taas riittäisi paremmin, mutta koronan vuoksi kaikki tapahtumat on peruttu. Voipahan sanoa, että onpahan ollut talvi! Varsinkin Oulun alueella sääolosuhteiden vaihtelevuus on ollut suurta. 

Kempeleen kisoista lähdimme ajelemaan Kemiin minilomalle, koska Janne voitti vuosi sitten hiihtokisoista lahjakortin Scandic hotelliin Kemiin. Tämä oli viimeinen tilaisuus käyttää se ennen kuin lahjakortti umpeutui. Kävimme turisteina Kemissä mm. syömässä, saunomassa ja uimassa hotellin saunatiloissa, katsoimme Emma-gaalaa ja vietimme yhteistä aikaa. Aamulla kävimme nauttimassa hotelliaamupalan, joka oli todella hyvä! Vierailimme Lumilinnassa, jossa Janne ei ollut koskaan käynyt ja minä olin käynyt viimeksi nuorempana. Kävimme siellä monena vuonna, kun vierailimme kummien luona Haaparannassa. 

Kemistä ajelimme vielä Haaparantaan sukulaisia tapaamaan ja sen jälkeen menimme Ikeaan. Ikeasta tarttui muutamia hankintoja mukaan, mutta kuitenkin melko vähän siihen nähden, mitä ihmiset yleensä sieltä ostavat! Ensimmäistä kertaa tuli käytyä Ikean ravintolassa syömässä Ikean lihapullat, vaikkakin asiointi tiskillä meinasi olla hieman hankalaa kieliongelmien vuoksi. Lyhyesti voisin tiivistää asian niin, että kysyin puhuvatko he suomea vai englantia (ruotsi ei juuri nyt lähde niin helposti), eivätkä he ymmärtäneet kysymystäni, josta johtuen asioin englanniksi, mutta he eivät ymmärtäneet minua sittenkään. Janne sanoi, että he asioivat edellisten asiakkaiden kanssa huonolla suomella, mutta he eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että osasin suomea, vaikka juuri sitä kysyin. Homma eteni siihen, että he tekivät minulle väärän annoksen ja toivat minulle tuoteselosteen ruotsinkielisenä, josta sen verran ymmärsin, että varmistuin lihapullien maidottomuudesta. Lopulta he tekivät minulle uuden annoksen ja pääsin kassalle asti, jossa minulle alettiin puhua ruotsia. Totesin, että aivan sama, kunhan saan tämän ruuan maksettua ja pääsen syömään. Ihanaa asioida Ikeassa! :D 

Viikonloppu oli täynnä touhua, mutta oli ainakin tehokas irtiotto arkeen ja muuttohommiin. 

Olin hakenut koko ajan valmistumiseni jälkeen aktiivisesti fysioterapeutin töitä kuitenkaan mitään saamatta. Tiedostin oikein hyvin, että Oulusta on vaikeaa saada töitä, koska siellä koulutetaan ja hakijoita on paljon. Aina vaaditaan kokemusta ja osaamista, vaikka mistä sellaista olisi voinut saada, kun on vastavalmistunut! Olin asiasta jo melko turhautunut, koska en halunnut lähteä muualle, kun juuri olimme muuttaneet omaan kotiin ja saaneet asiat kuntoon sillä saralla. Tiesin, etten voi loputtomiin siivota Coorilla.

Olin yllättynyt, kun minut kutsuttiin työhaastatteluun Kipulihaksille. Luin työpaikkailmoituksesta, että jos siihen tehtävään jollain ihmeellä pääsisin, niin minun pitäisi perustaa toiminimi ja ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi eli siis yrittäjäksi. Lähipiirissäni pari kaveria ovat ryhtyneet yrittäjäksi, joten en pitänyt sitä kamalana asiana ja olin siihen ajatuksentasolla valmis. 

Ja minut valittiin siihen! Olin niin onneni kukkuloilla, kun asiat järjestyivät myös työn saralla. Minulle soitettiin puoli yhdeksän jälkeen aamulla maanantaiaamuna. Olin herännyt viideltä ja mennyt kuudeksi töihin, olin nukkunut huonosti ja liian vähän, arviolta neljä tuntia. Olin aamulla kuoleman väsynyt ja ärtynyt, kun raahauduin töihin. Olin siivoamassa Finnkinon vessoja, kun puhelin soi ja vastasin. Puhelun jälkeen hypin haarahyppyjä Finnkinon kolmoskerroksen aulassa ja työkaverini nauroi minulle. Hän tiesi, että hain oman alan töitä ja onnitteli minua. Fiilis oli huikea! Minun täytyi tehdä hyvä vaikutus, kun he luottivat ja uskoivat minuun niin paljon. 

Jäin heti pois töistä Coorilla, mutta tein vielä yhden lauantain, koska olin luvannut sen jo pari viikkoa aiemmin eikä siihen ollut tekijää. Olin pari viikkoa kotona ja istuin käytännössä koko päivän pöydän ääressä läppärillä ja perustin yritystä, otin selvää asioista ja hoidin erilaisia asioita. Välillä kävin ulkoilemassa, kun pää alkoi ylikuumentua ja välillä söin, kunnes jatkoin taas. Kokopäiväisesti hoidin vain asioita. Kun toiminimi oli rekisteröity kaupparekisteriin, alkoi puhelin soida ja käytännössä päivärytmiini tuli edellämainittuihin asioihin lisää puhelimeen vastaaminen ja puhelimessa puhuminen jatkuvasti. Osa soitoista oli tarpeellisia, osa taas ei niinkään. Pitää olla itsekin melko tarkkana, koska kaikenlaista on tarjolla ja kaikkea yritetään kaupata. Pitää olla itsekin valveutunut, mikä on itselle tarpeellista ja välttämätöntä.

Käytin myös aikaa yrityksen asioiden hoitamisen ohella fysioterapian asioiden kertaamiseen ja tein sitä lähestulkoon joka päivä. Se toi myös varmuutta omaan ammattitaitoon ja tekemiseen, kun minulla oli aikaa valmistautua. Parin viikon aikana olin saanut kerrattua paljon asioita ja saanut hoidettua suurimman osan yritykseni asioista. Edelleen opin uusia juttuja päivittäin ja kehityn entistä viisaammaksi näissä asioissa. Työkaverit ovat olleet mukavia ja kyselleet, miten menee ja minua on autettu mukisematta kaikissa asioissa ja tyhmiinkin kysymyksiin on vastattu. 

Ensimmäiset vieraat otimme vastaan helmikuun puolessavälissä, kun Jannen lapsuudenkaverit ja kummityttö tulivat käymään. Savustelimme kalaa, söimme hyvin, saunoimme ja leikimme roolileikkejä Helmin kanssa. Jenna toi ihanan orkidean, joka on säilynyt todella hyvin hengissä, kun olen ohjeiden mukaisesti uittanut sitä kerran viikossa sankossa 5 minuutin ajan.

Seuraavana viikonloppuna kuun vaihteessa Mari ja Mikko vierailivat meillä. Sain Marilta henkistä ja fyysistä tukea yrittäjyyden ja uuden työn aloittamiseen. Janne tsemppasi ja tuki minua myöskin valtavasti ja joka päivä kysyi, miten meni ja kertoi, kuinka rohkea olen ja miten ylpeä ja onnellinen hän on siitä, että pärjään hienosti ja sain tämän mahdollisuuden. Työt lähtivät paremmin alkuun kuin olisin ikinä voinut kuvitella! Nyt kylläkin korona aiheuttaa riskejä yritystoimintaan ja jää nähtäväksi, kaikkoavatko asiakkaat lähiviikkoina. Kahden ensimmäisen viikon aikana asiakaskatoa ei ole vielä näkynyt edes minulla, vaikka olen vasta aloittanut. 

Kodin voi sanoa nyt näyttävän jo asutulta ja silmään miellyttävältä, juurikin siltä kuin oli tarkoituskin. Se tuntuu kodilta, mikä on tärkeintä! Pientä hommaa riittää vielä, mutta kuten aiemmin jo sanoin, omassa kodissa hommat tuskin ikinä loppuvat! Aina riittää jotakin tehtävää. Erityisen paljon pidän olohuoneen verhoista. Pitkä verho on Vallilan Heijastus ja kappa on Vallilan Aurajoki. Verhoja olisi saanut halvemmallakin kyllä, mutta tykkäsin vain niin paljon Vallilan erilaisista omaperäisistä kuoseista, että oli lähes pakko satsata niihin. Saimme yhdistettyä luonnon ja kaupunkimaiseman verhoihin, mikä oli kiva juttu. Toinen juttu mistä erityisesti pidän, on olohuoneen kaupunkijulisteet. Minulla oli visio niistä heti, kun tarjouksemme hyväksyttiin ja selvisi, että pääsemme muuttamaan tähän, jos kuntotarkastuksessa ei ilmene mitään yllättävää. Niistä tykkään kyllä paljon. Vaikka kaikki maksaa rahaa, niin on kuitenkin kiva kerralla laittaa sellaiset huonekalut yms. jutut, että niistä oikeasti tykkää ja ne miellyttävät silmää, eikä ottaa halvinta mahdollista, josta ei oikeastaan edes pidä. On paljon kivempi voida sanoa, että maksoihan se vähän enemmän, mutta kyllä se kannatti ottaa ja oli sen arvoinen.  

Tässä siis päälisin puolin tuoreimmat kuulumiset alkuvuoden ajalta, joita haluan blogin puolella jakaa. Muitakin muutoksia ja uusia tilanteita on tullut vastaan, mutta kaikkea en kuitenkaan täällä jaa. Talon ostaminen, valmistuminen, muutto, vanhan työn irtisanominen, toiminimen perustaminen ja yritystoiminnan ja uuden työn aloittaminen ovat varmaan jo riittävän uutiskynnyksen ylittäviä juttuja. Vai mitä? ;) Nyt kun asiat listaa tähän postaukseen, niin tuntuu hurjalta, että tuo kaikki on tapahtunut näin vähällä aikaa. Ihmeen hyvin pääni on pysynyt kasassa ja järki mukana touhuissa, vaikka kieltämättä on ollut hirveästi kaikkea uutta opeteltavaa ja selvää otettavaa.

Ihan jo uudessa kodissa asuminenkin on jokapäiväistä opettelua, koska on paljon enemmän kaikkia toimintoja ja asioita, joista pitää muistaa huolehtia. Esimerkkeinä mm. se, että meillä on nyt piha, jossa pitää tehdä lumityöt ja posti pitää muistaa hakea, se ei kolahda postiluukusta! Meillä on varasto, jossa on tavaraa ja joka pitää huolehtia lukkoon, meillä on takka, jota olen opetellut lämmittämään ja jonne pitää hakea puita varastosta. Ja ulko-ovikin pitää muistaa huolehtia lukkoon!  Meillä on sauna, josta pitää huolehtia, esim. uuden kiukaan hankkiminen. Jätehuolto pitää hoitaa itse tai hukutaan roskiin, kun kukaan ei tyhjennä roskista. Lajittelu on vaikeampaa ja pitää viitsiä tehdä paljon itse sen eteen, jos lajitella haluaa. Postilaatikkoon pitää huolehtia itse nimi, taloyhtiö ei sitä huolehdi, koska sitä ei ole. Meillä on kompostori, jonka käyttöä on täytynyt opiskella ja ennen kaikkea se on täytynyt hankkia! On enemmän tilaa, jossa pitää erilaisia asioita hoitaa. Tulee ihan uusia tarpeita, joita harkita, kuten yläpohjan lisäeristäminen, ilmanvaihtokanavien puhdistaminen, ulkotilojen kunnossapito, maalaaminen.... :D

Jokapäiväinen elämäkin on uuden oppimista! Välillä olenkin suosiolla ulkoistanut itseni joistain asioista ja Janne on ottanut niistä enemmän vastuuta, koska tiedostan sen, etten kykene mitenkään ymmärtämään kaikkea kerralla ja jos jokin asia on Jannelle helpompi ymmärtää ja tehdä, niin en yritä väkisin opetella sitä tämän kaiken muun kanssa yhtä aikaa. Yritän pysyä ajantasalla, mutta pitää välillä muistaa, että ihmisen aivokapasiteetti on rajallinen eikä voi vastaanottaa liikaa tietoa kerralla. Nyt on lisäksi tullut yrityksen asioiden hoitaminen ja nekin ovat aivan uusia minulle, joten olen pyrkinyt kanavoimaan energiaani sillä hetkellä oleellisimpiin asioihin, jotta jaksan pysyä reippaana ja vastaanottavaisena uusille asioille, joita vain joka päivä riittää.

Treenit ovat jääneet ymmärrettävästi vähemmälle, mutta se ei minua enää stressaa. Olen riittävän aktiivinen muilla osa-alueilla, ettei yksinkertaisesti jaksakaan lähteä aina mihinkään. Välillä on tärkeää olla vain aloillaan ja levätä. Siivoojan töissä päivän aktiivisuus tuli yleensä täyteen jo työpäivän aikana ja nyt minulla on ollut paljon hierontaa, mikä ei myöskään keveimmästä päästä ole! Voin siis jättää huolet vähemmälle liikkumisen suhteen, koska en kuitenkaan istu koko päivää näyttöpäätteellä, mikä olisi fyysisesti passiivisempaa työtä. Toki se on silti henkisesti työlästä työtä. 

Kiitos lukijoille! Ehkä palailen taas, kun on aikaa viettää tovi koneen ääressä ja kirjoitella blogia. Tämä on kivaa ajanvietettä, mutta harvemmin siihen on aikaa. =)

Kommentilla saa heittää! 

Heidi