No hei!
Aloitan aina blogin samalla tavalla taivastellen, miten ihmeellistä ja ihanaa onkaan aloittaa uusi postaus. Nyt on tullut sellainen olo, että olisipa kiva kirjoittaa blogia, jos olisi aikaa. Ainakin nyt, lauantai-iltana 25. syyskuuta 2021 klo 19:04 yritän aloittaa.
No, ensi alkuun ehkä kuulumisista... Ei kai tässä ihmeempiä! Perusarkea elelty ja treeneistäkin on tullut innostuttua enemmän. Kävin Oulun juoksussa 10 km juoksemassakin! Edellisen kerran samassa tapahtumassa 3 vuotta sitten ja edellisen kerran kymppi Vancouverissa Kanadan suurimmassa 10 km juoksutapahtumassa huhtikuussa 2019. Siihen nähden suoritus oli yllättävä, hyvällä tavalla. Tunti alittui aivan reippaasti, mitä pidin ihmeenä näillä treenimäärillä ja lenkkien sujumisen perusteella. Mutta kiva näinkin päin!
Ehkä pääasiallinen ajatus blogin kirjoittamiselle on heinäkuun alusta asti ollut se, että olisin halunnut tehdä Visit-postauksia Länsi- ja Lounais-Suomen kesälomareissusta. Jos et ole lukenut aiempia Visit-postauksia, ne löytyvät blogin etusivulta oikealta puolelta tunnisteella #visit. Pääosin ne ovat ulkomailta, mutta siksi olisikin kiva täydentää listaa Suomen omilla kotimaankohteilla.
Ehkä teenkin niin nyt. Muistellaan mennyttä kesää, joka oli pitkälti aurinkoinen, lämmin ja vähäsateinen normaaliin Suomen kesään verrattuna. Kesä näytti parhaat puolensa, vaikka tietysti liialliset helteet hajottavat välillä itse kutakin.
Juhannukseksi mentiin perinteisesti Ähtäriin mökille. Oltiin siellä perjantaista maanantaihin. Oli tosi lämmin sää, pitkähihaista ei juurikaan tarvittu. Käytiin kyllä lenkkeilemässäkin, mutta kuumuus oli kyllä melkoinen! Uitua tuli todella paljon, monta kertaa päivässä. Järvessä uiminen viilentää mukavasti pidemmäksi aikaa. Auringonlaskuja ihailtiin joka ilta. Rantasaunan remontti on ollut käsillä jo pari kesää ja tälle syksyä se taitaa valmistua käyttökuntoiseksi. Ensi kesänä ehkä pääsemme jo siellä saunomaankin!
Olimme jo valmiiksi huomattavasti etelämmässä kuin Oulu, joten käytimme sijaintimme hyväksi ja lähdimme Ähtäristä ajelemaan kohti rannikkoa.
Matkalla kävimme Tuurissa Keskisen kyläkaupalla lyhyen visiitin. Juhannuksen jälkeinen ensimmäinen arkipäivä oli ihan hyvä valinta, koska ihmisiä ei ollut kovin hirveästi. Muutamia ostoksia tarttui mukaan.
Keskiseltä jatkettiin matkaa Alavudelle ja Peräseinäjoelle. Jokipii tuli matkan varrelle, jossa on tunnettu firma Jokipiin Pellava. Jannella on kyseisen firman pyyhe, en olisi muuten ehkä tiennytkään paikkaa. Ei kuitenkaan pysähdytty Jokipiissä, vaan ajeltiin ohi. Teuvan kylällä käytiin pyörähtämässä mutka, mutta sitä ei näy yllä olevassa kartassa (mikäli se muutenkaan kovin hyvin näkyy, laatu näytti kärsineen). Kannattaa klikata kuva isommaksi, niin silloin laatu on parempi ja tekstistä saa selvää! Olen ympyröinyt karttaan paikat, joissa kävimme tai jotka on tässä tekstissä mainittu.
Pieni mutka tehtiin myös Närpiöön, koska haluttiin nähdä isot kasvihuoneet. Ne eivät olleetkaan samassa paikkaa, vaan melko hajallaan ympäriinsä. Ehdittiin kuitenkin nähdä useampia. Samalla tuli ajettua mutkaisempia ja pienempiä teitä. Närpiö alkoikin olla täysin ruotsinkielinen ja suomenkielisiä tienviittoja olikin jo vaikeampi löytää. Kaskinen kääntyi ruotsiksi Kaskö ja sinne päin olimme menossa. Heti Närpiön ydinkeskustan jälkeen saavuimme kirkolle ja siellä oli todella paljon tuollaisia erikoisia pieniä rakennuksia. Pitikin pysähtyä lyhyesti kirkon pihaan googlettamaan, mistä on kyse.
"Siellä on rivi rivissä pieniä, punaisia, ikkunattomia rakennuksia, yhteensä n. 150. Kyseessä ovat ainutlaatuiset kirkkotallit. Niitä käytettiin entisaikaan hevostalleina kirkon jumalanpalveluksen ajan. Tallit rakennettiin hevosia varten ja pitkien ulkonevien kattojen oli tarkoitus suojata rekiä ja kärryjä.
Vanhimmat säilyneet kirkkotallit ovat 1700-luvun lopulta, mutta joitakin talleja rakennettiin vielä 1900-luvun alussa. Talleja on ollut enimmillään lähes 400." (Visit Närpes).
Tämän reissun tavoitteena ei ollut niinkään päästä perille (hehe), vaan olla matkalla mahdollisimman pitkään. Eli siis ei ollut tarkoitus päästä kohteeseen mahdollisimman nopeasti, vaan ennemminkin nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja ja hahmottaa Suomen karttaa, koska molemmille nämä seudut olivat tuntemattomia. Siksi olikin mielenkiintoista liikkua ihan eri puolella Suomea, missä ei oltu koskaan käyty. Meidät tuntien on kuitenkin syytä suunnitella reittiä ja improvisoida tarpeen mukaan matkalla, koska jos emme suunnittele yhtään reittiämme, yritämme vaan mennä ihan joka paikkaan ja lopulta emme ehdi nähdä kunnolla mitään, olemme kiukkuisia, nälkäisiä ja väsyneitä. Ehkä tapahtunutkin joskus, siitä on hyvä ottaa opikseen!
Närpiöstä oli enää kivenheiton verran matkaa Kaskiseen (noin 12km), jonne parkkeerattiin auto ja jalkauduttiin tuohon pieneen kylään. Se oli kesäsesongin huomioon ottaen TODELLA rauhallinen ja seesteinen paikka. Mökkiläiset ovat mahdollisesti enemmän saaristossa, itse kylä vaikutti kuolleelta. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista. Wikipedian mukaan Kaskinen onkin Pohjanmaan pienin kunta asukasluvun mukaan. Kaskisen keskustan talot on rakennettu mielenkiintoiseen ruutukaavaan. Oli ainakin selkeää ajaa autolla!
Kaskisessa kävimme Sininen hetki -nimisessä kahvila-ravintolassa "kahvilla". Kumpikaan meistä ei juo kahvia, joten tuon termin käyttäminen on sinällään huvittavaa. Olisimme syöneet jäätelöt, mutta ne olivat loppuneet. Ostimme kuitenkin jotain muuta ja söimme terassilla. Meidän lisäksi paikassa oli kaksi muuta ihmistä ja muita emme juuri nähneetkään. Oli vierailun arvoinen paikka, mutta yllätti rauhallisuudellaan parhaimman kesäsesongin aikaan.
Kaskisesta Kristiinankaupunkiin oli matkaa vain vajaa 30 kilometriä ja seuraavaksi suuntasimme sinne. Se olikin tosi ihana paikka, varsinkin näin kesällä. Auto saatiin helposti tienvarsiparkkiin. Huomasin unohtaneeni suklaalevyn kuumaan autoon jo Tuurissa ja se olikin ihan sulanut. Laitoin sen kylmälaukkuun kylmäkallea vasten ja kiertelyn aikana kertaalleen sulanut suklaa oli jähmettynyt syömäkelpoiseksi. Samaiselle levylle kävi vielä kalpaten myöhemmin Turussa, kun hotellin minijääkaappi ilmeisesti ylikuumeni vaatekaapin sisällä, jossa se sijaitsi ja päätti katkaista itsensä päältä. Muitakin ruokia meni pilalle ja kovia kokenut suklaa sai lentää jo roskiin. Säilytimme siis suklaata jääkaapissa, koska hotellihuoneessa oli niin järkyttävän kuuma, että suklaakin suli. Tästä ihanuudesta lisää myöhemmissä postauksissa!
Mukulakivikatuja kävellessä mietittiin, mennäänkö jo autolle vai onko vielä toiveita käydä jossain. Matkalla käytiin ihastelemassa puukirkkoa ja automme olikin parkissa ihan Raatihuonetta vastapäätä. Olin googlettanut myös Kissanpiiskaajankujan, joka oli yksi kapeimmista kaksisuuntaisista kaduista Suomessa. Kattpiskargränden on saanut oman Wikipedia-artikkelinkin. Lopulta suunnistimme Mapsin avulla tuolle kujalle ottamaan siitä kuvan. Sinne oli autolta noin puoli kilometriä.
"Kadun nimi on peräisin yhdeksänhäntäisen kissan käyttäjästä (kattiruoska) eli purjelaivojen ajoilta, jolloin miehistöä saatettiin rangaista piiskaamalla. Vanhaan merenkulkukaupunkiin sana lienee kulkeutunut merimiestarinoiden mukana ja otettu kadunnimeksi, mutta merenkulkijoiden kadottua suurelta osin nimen alkuperä on jäänyt useimmille kaupungin asukkaille tuntemattomaksi." (Wikipedia).
Ainakin autolla voisi käydä kapeaksi ja kyseessä oli olevinaan kaksisuuntainen katu. Itse pitäisin tuota ennemminkin kävelykatuna, oikoreittinä! Ainakin jos navigaattori neuvoisi ajamaan tuosta, niin voisi olla, että en olisi mennyt!
Nähtiin myös paljon todella upeita kirkkoja tuolla reissulla. Kristiinankaupungissa oli useampikin kirkko, ylempänä ollut puukirkko ja tämä isompi.
Naurettiin myös, että olen Jannen pressihenkilö. Huolehdin kuvien ottamisesta ja siksi Janne on suurimmassa osassa kuvista horisontissa painelemassa eteenpäin.
Kristiinankaupungista lähdimme ajamaan vielä noin 100km matkan Porin Mäntyluotoon, jossa meillä oli ensimmäisen yön majapaikka. Oltiin jo tuolle ensimmäiselle päivälle saaneet mahdutettua paljon nähtävää ja koettavaa. Ajokilometrejäkin oli kertynyt noin 300.
Ostin samaisella viikolla uuden puhelimen, kun oltiin lähdössä reissuun. Oli ilo kuvailla upeita paikkoja ja maisemia uudella, tuliterällä kameralla. Kuvien laatu oli paljon parempi kuin entisessä ja käytän puhelinta kuvien ottamiseen ylipäätään joten senkin vuoksi oli hyvä investoida uusi puhelin (vaikka oli sille jo muutenkin tarvetta).
Pätkäisen tämän postauksen tähän. Jatketaan myöhemmin "Visit Pori"-postauksen merkeissä, josta minulla on paljon kerrottavaa ja voin lämpimästi suositella!
Jospa viihdyitte postausta lukiessa ja kasvatitte ehkä matkustusintoa kotimaassa! Kotimaassakin on aivan mahtavia paikkoja. =) Toivottavasti lueskelette seuraavatkin!
Aloitin kirjoittamaan tätä lauantai-iltana 25.9.2021 klo 19:04 ja lopetan tämän julkaisukelpoisena sunnuntai-iltana 26.9.2021 klo 18:22.
Kiitti ja kuitti!
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti