Elämäni ärtyneen suolen kanssa

Vastikään eksyin Inka Ikosen blogiin jonkun muun jakamasta linkistä ja hän oli kirjoittanut ärtyneen suolen oireyhtymästään. Hänellä pahat vatsaoireet laukesivat ruokamyrkytyksen seurauksena ja niiden alkamisesta oli mennyt 5 vuotta. Hänelle oltiin diagnosoitu ärtyneen suolen oireyhtymä, johon ei sinänsä mitään parannuskeinoa ole. Ruokavaliolla (FODMAP) oireisiin voi yrittää vaikuttaa. Nyt hän on ollut lähes oireettomana vuoden. Hän on löytänyt kultaisen keskitien ruokavalion suhteen ja tietää, mitkä ruuat oireita aiheuttavat ja missä määrin niitä pystyy syömään ilman kipuja. Enemmän voitte lukea ylläolevista linkeistä, jos kiinnostuitte.

Itsehän olen saman viheliäisen vaivan kanssa elänyt symbioosissa jo 6 vuotta. Huonompina jaksoina vatsani on se, joka määrittää elämäni kulkua melko paljon ja laskee myös merkittävästi elämän laatua vaikuttaen jokaiseen elämän osa-alueeseen. Tuntuu, että olen kokeillut kaiken mahdollisen, mikä tähän vaivaan voidaan ikinä suositella avuksi olevan. Vaikuttaa vain kovasti siltä, ettei minulla tähän vaivaan auta juuri mikään. En ole vielä kuuden vuoden aikana keksinyt keinoa, joka selkeästi auttaisi.

Vaivan juuret peräisin antibioottikuureista?

Arvelen tämän vaivan saaneen alkunsa vuosien 2011-2012 antibioottikuureista, joita söin noin 8-10 kpl puolen vuoden aikana joulukuun 2011 ja toukokuun 2012 välillä mykoplasmaan ja sen aiheuttamiin jälkitauteihin, mm. keuhkokuumeeseen, kolmeen keuhkoputkentulehdukseen, kurkunpääntulehdukseen sekä infektioastmaan. Tuo talvi oli loputon suo ja tuntui, ettei kevät tule koskaan, kun suurimman osan talvesta makasin sairaana sängyn pohjalla ja silloin, kun en maannut, riehuin treenilenkeillä ja hiihtokilpailuissa - toipumisen maksimointi?

Antibioottikuurien aikaan vatsavaivoja ei ollut juuri ollenkaan niin kuin minulla ei tavallisesti koskaan aiemmin ollutkaan. Söin kyllä maitohappotabletteja, mutta en varsinaisesti niitä tarvinnut, koska suolistoni kesti hyvin toistuvia, voimakkaita antibioottikuureja.

Helvetti repesi seuraavan syksyn aikana. 

Allergian puhkeaminen

Aloitin Pihtiputaalla lukion hiihtolinjalla ja treenimäärät kasvoivat entisestään, kilpahiihtoharjoittelusta tuli jokapäiväinen asia. Samaan aikaan aloin kärsiä hengenahdistuksesta ja liman erityksen lisääntymisestä. Vähitellen aloin tukehtua koviin treeneihin, pian myös normaaleilla lenkeillä ilmeni hengenahdistusta. Muistan, kun 3 000 metrin testijuoksuni huononi syksyn edetessä yli 1,5 minuuttia, kun sen pitäisi nousujohteisella harjoittelulla parantua. Lokakuussa syksyn viimeistä testijuoksua juostessani itkin viimeiset kierrokset, kun olin tukehtua limaan ja en saanut henkeä. En halunnut edes kuulla, mihin aikaan kello pysähtyi. Valmentajakin sanoi, että jokin tässä nyt mättää ja pahasti.

Samaan aikaan myös vatsavaivani alkoivat. Muistan, miten tuskailin vatsani kanssa koko syksyn 2012 ajan ja se tuntui elävän omaa elämäänsä. Syyskuun leirillä Tahkolla valvoin lähes koko yön, kun vatsaani koski niin paljon ja samaan aikaan vetelin maitopohjaisia palautusjuomia kurkustani alas ja söin maitoon tehtyä ruokaa. Treenaamisestakaan ei tahtonut tulla mitään, kun en koskaan voinut tietää, milloin pitäisi päästä vessaan. Puskat tulivat lenkkipoluilla tutuiksi ja myöskin oikoreitit, joista pääsi nopeasti kotiin vatsavaivojen yllättäessä. 

Oli selvää, että jokin oli pielessä. Menin loppusyksystä lääkäriin ja minulle tehtiin testejä. Verikokeesta selvisi maitoallergia. Minulla oli ennen kouluikää maitoallergia, mutta siitä minulla ei hirveästi ole muistikuvia. Sain altistuksesta ihottumaa, mitä nykyään minulle ei tule. Muistan, että maidottomat jugurtit olivat silloin mielestäni todella pahan makuisia ja en ikinä ole oppinut juomaan maitoa. Maidosta luopuminen ei ole siis ollut paha asia, mutta monissa elintarvikkeissa on maitoa, joten allergia rajoittaa monien ruokien syömistä. Aluksi tieto oli järkytys, koska ensireaktioni oli, että mitä sitten syön? Voi kun olisinkin tiennyt! En ole joutunut paljostakaan luopumaan, koska maidottomia vaihtoehtoja tulee koko ajan lisää ja lähes kaiken voi tehdä maidottomana. Allergia on myös avartanut näkökenttääni ravitsemuksen ja erityisruokavalioiden näkökulmasta, vaikka totta kai allergia on myös rajoittava tekijä.

Ensiaskeleet allergian kanssa

Ajattelin tietenkin, että tämähän selitti vatsavaivani ja kun hoidan allergian tasapainoon, niin vatsavaivatkin loppuvat. Olisitpa 16-vuotias tyttö tiennyt, että kärsit samoista oireista vielä kuusi vuotta myöhemmin. Jälkiviisaana on myös hyvä pohtia, olivatko nämä allergiaoireiden aiheuttamat hengenahdistusoireet osaltaan myös alkavan astman peruja. Astma nimittäin levisi käsiin talvella 2015-2016, kolme vuotta myöhemmin. Oireita on ollut pitkin matkaa, mutta niitä ei ole ehkä aina osattu oikein tulkita. 

Olotilani parani huomattavasti, kun maitoproteiini alkoi poistua elimistöstäni sitä mukaa, kun systemaattisesti aloitin välttelemään sitä. Samalla tiellä olen edelleen ja olen voinut hyvin siltä osin. Aloin saamaan henkeä koko ajan paremmin ja liman määrä alkoi vähentyä. Vatsavaivojen osalta olin kuitenkin yhteydessä lääkäriin jo talvella, jolloin minulle määrättiin kapseleita, jotka piti ottaa ruokailun yhteydessä ja niiden tarkoituksena oli parantaa ruuansulatusta. Söin niitä tunnollisesti ja toivoin niiden auttavan, mutta en huomannut vaikutusta. Jossain vaiheessa talven aikana alkoi järkyttävät kramppilaiset kipukohtaukset, jolloin mahaan alkoi koskea aivan hirveästi ja en pystynyt seisomaan suorassa. Kipu alkoi ilmoitella pikkuhiljaa tulostaan ja aloin oppia nopeasti, milloin kohtaus on tulossa.

Sinnittelin koulussa aina siihen asti, kun en enää kyennyt siellä olemaan ja raahauduin kaksin kerroin kävellen 500 metriä kämpälle makaamaan 1 - 2 tunniksi pienelle kerälle sänkyyni, mikä oli ainoa siedettävä asento, jossa pystyi elämään kipukohtauksen ajan. Vessassa käyminen ei auttanut ja suoli tuntui vääntyvän joka suuntaan solmulle. Särkylääke ei usein paljoa auttanut enää tässä vaiheessa.

Sen jälkeen olo oli aivan voimaton. Aloin pelätä ennalta näitä kohtauksia, jos ne tulisivat sellaisessa paikassa tai tilanteessa, josta en voi poistua tai jossa en pääse pitkälleen. Missään muussa asennossa kipu ei ottanut loppuakseen.

Ja ei siinä vielä kaikki...

Jos tässä ei olisi ollut tarpeeksi, niin rautavarastoni ja hemoglobiinini olivat liian matalat. Mykoplasma -bakteeri oli syönyt kaikki rautavarastoni ja sitä myöten hemoglobiinin määrä veressä oli vähäinen erityisesti kilpaurheilijalle. Rautakuurien kierre alkoi myös samaisena syksynä/talvena ja siinä riitti projektia koko lukion ajalle. Tällä hetkellä rautavarastoni ovat täyttyneet ja hemoglobiinini on ollut myös minulle hyvä. Ennen sairasteluja hemoglobiinini oli aina lähes poikkeuksetta 140-145, mutta jos nyt pääsen 130-135 lukemiin, niin voi jo sanoa, että ollaan päästy pitkälle anemian puolelta. Kaiken muun lisäksi kaikki rautakuuritkaan eivät sopineet minulle, vaan nekin mahdollisesti aiheuttivat vatsakipua ja jouduin kokeilemaan monta eri merkkiä, koska minkä vain merkkinen lääke ei lähtenyt edes imeytymään eikä vaikutusta ollut havaittavissa verikokeissa lainkaan. Yritin ottaa rautaa aina appelsiinimehun kanssa, jotta maksimoisin vaikutuksen C-vitamiinin kanssa ja välttää maitotuotteita ja teetä aamulla (paitsi että en maitotuotteita muutenkaan syönyt, joten välttelin vain teetä). Operaatio rautavarastojen nostattaminen oli myös yhdenmoinen työmaa ja loputun suo.

Apukeinoja on yritetty löytää

Näinpä vuodet vierivät eteenpäin, olin toisinaan yhteydessä lääkäriinkin oireiden vain jatkuessa. Minulla todettiin ärtyneen suolen oireyhtymä, koska mikään muu ei vatsaoireitani selittänyt. Aloin syödä Vi-Siblin kuitujauhetta, jota sotketaan aamuisin esim. puuroon ja alkuun minun piti syödä sitä kahdesti päivässä, jolloin sotkin sitä jugurttiin tai ruokaan. Eihän se herkkua ole, mutta puuron kanssa olen jo niin tottunut kuitujauhetta syömään, etten oikeastaan edes maista sitä puuron seasta. Olen nyt pitkään syönyt Vi-Sibliniä vain kerran päivässä aamupuurossa, mutta viimeaikoina olen taas lisännyt annosta kahteen, koska vatsallani on ollut huonompi jakso.

Kävin myös ravitsemusterapeutilla allergiani ja vatsavaivojeni vuoksi. Hän antoi ohjeita, mutta minusta tuntui tällöin, että ohjeistus oli lähinnä tätä: "Syöt jo niin hyvin, että jatka samaan malliin ja välttele maitoa." Tuntui, etten saanut ravitsemusterapeutilta juuri mitään uutta tietoa tai kokenut saaneeni apua vaivaani.

Matkan varrella vatsaongelmiini on tullut kokeiltua kaiken maailman parannuskeinoja, mm. erilaisia reseptillä saatavia kapseleita ja tabletteja, ilman reseptiä saatavia maitohappobakteereja ja piparminttuöljykapseleita yms. Aloitin saman kapselikuurin useaan kertaan oireiden jatkuessa, mutta lopulta tein johtopäätöksen, että lääke itsessään kipeyttää vatsaani ja kramppimaiset kipukohtaukset lisääntyivät kapselikuurin aikana. Samaan aikaan yritin parantaa ruokavaliotani sen, minkä pystyin. Syön edelleen Balanssi-nimisiä maitohappotabletteja, joita saa luontaistuotekaupoista (Oulussa mm. Natural). En ole niidenkään vaikutuksesta ja avusta 100 % varma, mutta niitä olen syönyt n. 5 vuotta ja en uskalla jättää niitä poiskaan. Minulle on sanottu, että voin syödä niitä säännöllisesti.

Astma tuli kuvioihin

Myös pitkään pieniä signaaleja ja merkkejä antanut astma, jota ei koskaan oltu diagnosoitu eikä ensisijaisesti epäilty, levisi suorastaan käsiin 2015-2016. Talven tullessa henkeä alkoi ahdistaa kovilla pakkasilla, mikä oli ollut minulle tyypillistä jo monta vuotta. Muut sanoivat, että ei tämä keli ole edes kovin kylmän tuntuinen keuhkoille, mutta minä haukoin happea kuin kala kuivalla maalla. Suoranaista hengenahdistusoiretta ei tullut välttämättä treenissä, mutta koko ajan oli vain happi vähän kortilla. Aamulenkin jälkeen hengitys saattoi jäädä raskaan tuntuiseksi pitkälle päivään varsinkin, jos ulkona oli hieman enemmän pakkasta kuin normaalisti. Ensimmäisen astmakohtauksen jälkeen PEF-puhallukset olivat jo olleet vajaan viikon verran meneillään ja sain lääkkeet melko pian. Kohtauksen aikaan minulla ei kuitenkaan ollut vielä lääkkeitä, vaan tutkimukset vasta käynnissä, minkä vuoksi hengenahdistus jäi päälle moneksi päiväksi ja en kyennyt edes kävelemään kokematta valtavaa väsymyksen määrää. Happea oli aivan liian vähän ja keuhkoputkeni supistuneet pieneen kasaan. 

Sen jälkeen tilanteeni menikin siihen, että en voinut hiihtää melkein pariin kuukauteen kilpailuja, koska hengenahdistusta tuli jo tavallisessa arjessa. Ei niitä keväälläkään kovin montaa tullut käytyä. Erityisesti avaavan astmalääkkeen vaikutus alkoi heti näkyä ja oli helpompi olla, kun sai henkeä. Hengitykseni alkoi kuitenkin vinkua, kun aloin nauraa. Sinä talvena viimeistään ymmärsi, että terveydellä ei kannata lähteä leikkimään niin kauan, kun astma saadaan tasapainoon. Hengityksen vinkumista esiintyi kuitenkin vielä pitkään lääkkeiden saamisen jälkeen ja diagnoosi häilyi myös epäselkeänä, koska yleislääkärin mielestä spirometrian arvoni olivat niin rajalla, ettei astmaa voisi suoraan diagnosoida sen perusteella. Puolen vuoden päästä kesällä menin keuhkotautien ja astman erikoislääkärille, joka totesi heti, että kyllä näiden kaikkien tutkimusten ja haastattelun perusteella sinulla on astma. Se oli huojentunut tieto korvilleni. Hoitava astmalääke ei ollut sopinut minulle, minkä vuoksi oireet eivät olleet helpottaneet talven ja kevään aikana. Minulle vaihdettiin yhdistelmälääke Bufomix, joka on ollut minulla käytössä siitä lähtien yli 2 vuotta. Astman tasapaino on pysynyt hyvänä ja sen kanssa eläminen on sujunut oikein hyvin kilpaurheiluun yhdistettynäkin.

Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat

Taudinkuvaani kuuluvat hyvät ja huonot jaksot erittäin merkittävästi. En uskalla sanoa, että hyvät jaksot olisivat oireettomia, mutta oireet ovat vähäisempiä ja en joudu kärsimään päivittäin niin paljon vatsani ja suoleni oikuttelusta, ja pystyn tekemään asioita ilman, että tarvitsee koko ajan olla huolissaan ja vessassa vietetty aika vähenee paljon. Huonoina jaksoina taas saan istua hyvin suuren osan päivästäni vessassa eikä sekään tunnu auttavan ja vessapaperin kulutus maksimoituu, koska vessakäyntien määrä nousee puolella. Tämä on myös huono siltä osin, että minulla ei yleensä muuten olisi vessahätä koko ajan, mutta vatsani vuoksi joudun käymään WC:ssä useammin, joten siinä menee hyvä yritys kouluttaa rakkoa toimimaan harvemmin (fysioterapeutin ammattisilmä piinaa tässäkin asiassa). Ongelmana on myös se, että saatan käydä WC:ssä, mutta heti sieltä poistuttuani joudun menemään sinne uudestaan. Vatsani reagoi kaikkeen yleensä ottaen hitaasti, mikä on rasittavaa.
Huonoina jaksoina joudun jättämään treenejä väliin, muuttamaan suunnitelmia, karsimaan menoja, suunnittelemaan treenireitit varmojen wc-paikkojen mukaan, ottamaan etukäteen selvää, miten pitkä matka minulla on mistäkin lähteä vessaan ja varautumaan vatsakipuun pienellä matka-apteekilla ja vesipullolla. Vesipullo on vakiovarustus kaikkialla ja ilman sitä en lähde minnekään! Kuitenkaan edes riittävän veden juonnin määrä ei ole tuonut merkittävää helpotusta suolen toimintaan, vaikka aina kehotetaan juomaan, jotta vatsa toimisi. 

Elämänlaatu heikkenee vaivan vuoksi

Vaiva vaikuttaa elämänlaatuun niin paljon. Parisuhde kärsii siitä, koska turvonnut ja kipeä vatsa ei tee omaa oloa kovinkaan viehättäväksi. Huonoina jaksoina yhteinen aika menee paljolti siihen, että joudun istumaan vessassa vatsanväänteideni kourissa ja voin huonosti. Siinä itsekin turhautuu ja turhautuminen ei ainakaan auta tilannetta yhtään. Toisena päivänä vatsa näyttää siltä kuin olisin nielaissut pallon ja toisena päivänä se on taas normaali. En tykkää, että vatsaani painaa mikään ja siksi en suosi yleensä kireitä ja tiukkoja housuja (eli en pidä farkuista) ja muutenkin olen tarkka siitä, ettei minun vatsaani saa painella ilman hyvää syytä (esim. lääkäri tutkimusta tehdessään) tai se ei saa painautua ikävästi mitään vasten (esim. en mielellään makaa minkään päällä). Kouluhommat eivät ota sujuakseen, kun päällimmäisenä mielessä pyörii, pitäisikö mennä vessaan vai ei. Treenit kärsivät, kun joutuu kävelemään puolet juoksulenkistä, kun vatsa ei kestä juoksemista ja mietin kuumeisesti, missähän olisi lähin ilmainen wc.

Ennen matkustusta olen yleensä pyrkinyt syömään mahdollisimman turvallisesti (esim. lennot) ja olen siinä onnistunutkin, lentojen aikana hyvin vähäisesti syöneenä. Nyt pitkän lentomatkustuksen aikana joutuu syömäänkin, mutta toivon mukaan ruoka on vatsaystävällistä vatsalleni juuri tuona kyseisenä päivänä! Vatsan toiminta ja reagoiminen kaikkiin ruokiin on myös paljon päiväkohtaista, toisena päivänä vatsa ei kestä mitään ja toisena päivänä kestää yllättäviäkin ruokia. Bussimatkoilla on joskus ollut ikävää olla, kun vatsassa kiertää koko ajan, mutta onneksi ne ovat yleensä olleet korkeintaan parin tunnin matkoja Ouluun. Pidempien bussimatkojen kanssa pitää olla tarkkana, mutta onneksi Onnibusseissa ja junissa on nykyään ihan hyvät vessatkin. Elämäni on paljolti ennaltaehkäisemistä, pahimpaan varautumista ja varotoimien varotoimia.
Kyse ei ole sairaudesta, vaan vatsan toiminnan häiriöstä, mutta erittäin rasittavasta sellaisesta. Ärtyneen suolen oireyhtymästä oli hyvä juttu Ylen sivuilla, pääset lukemaan jutun tästä.

Useita lääkärikäyntejä

Kävin edellisen kerran lääkärissä vaivani vuoksi vuosi sitten ja sain saman diagnoosin: ärtyneen suolen oireyhtymä. Itse puhuin usein erittäin ärtyneestä suolesta, jos olen oikein turhautunut siihen. Sainpahan kuitenkin mielenrauhan, kun olin vuosi sittenkin syksyllä tuskaillut vatsani kanssa. Hämmentävintä siinä on, että maha voi toimia liikaa tai olla toimimatta ollenkaan saman päivän aikana. Vatsallani on aivan oma elämä, eikä se ole mitenkään yhteydessä omaani. Siitä ei ota selvää. Joka kerta saan vain yllättyä, että mitähän tänään on luvassa. Joskus toivoisin, että voisi vain luottaa siihen, että vatsa osaa käyttäytyä. Yleensä se jää haaveeksi.

Kävin myös tammikuun lopussa 2018 ravitsemusterapeutilla, koska halusin antaa tälle ammattiryhmälle uuden mahdollisuuden, koska en kokenut saaneeni apua edellisellä kerralla. Nytkin paljolti todettiin, että ruokailurytmini ja ruokailutottumukseni ovat oikeanlaiset ja terveelliset, mutta tällä kertaa puimme tarkemmin tilannettani läpi, kävimme yksityiskohtaisemmin läpi kaikki päivän ateriat ja sain hyviä ohjeita paperisena siitä, mitkä voivat olla ärtyneelle suolelleni huonoja ruoka-aineita ja mitä kannattaa niiden sijaan suosia. Edellisellä kerralla minulle jäi sellainen olo, että minun pitää vain karsia kaikki ja en saa syödä mitään. Nyt minulle sanottiin, että monia asioita pitää karsia, mutta sain myös vinkkejä siihen, mitä otan niiden tilalle. En tuntenut jääväni niin pahaan umpikujaan kuin viimeksi.

FODMAP-ruokavalio

Aloitin FODMAP-ruokavalion noudattamisen, mikä kuitenkin käy vaikeaksi koululla syödessä. Olen pärjännyt jo yli pari vuotta koulun ruuilla, vaikka ne eivät yleensä ole hyväksi vatsalleni. Nyt, kun olen lähdössä vaihtoon, en ole viitsinyt käydä ilmoittamassa erityistarpeitani keittiölle. Siitä tulisi pitkä lista ja luultavasti saisin kohta ruuaksi salaatinlehtiä ja jääpaloja.

Olen pyrkinyt välttämään pääasiassa viljoja (suosin gluteenitonta tai kauraa), soijaa (käytän kauratuotteita), palkokasveja, sipulia ja tiettyjä hedelmiä, pääasiassa omenaa ja päärynää. On paljon muutakin, mutta pääosin näitä olen välttänyt. Hedelmistä olen suosinut banaania, sitrushedelmiä, kiivejä ja viinirypäleitä.

Kotona syön näiden ohjeiden mukaan, mutta kouluruokailut ovat haastavia ja huomaan niiden korreloivan selkeästi huonomman vatsan toiminnan kanssa. Olen jättänyt vaaleat vehnäleivät koulussa, vaikka ne kuinka hyviä ovatkin ja olen syönyt gluteenitonta leipää sekä yritän valita gluteenitonta ja mahdollisimman vähän herneitä tai muita palkokasveja sisältävää ruokaa, mutta vaihtoehdot jäävät melko vähäisiksi, kun ensimmäisenä pitää katsoa, mikä on maidotonta ja no, sitä on usein se tasan yksi vaihtoehto. Todella moniin ruokiin on ujutettu herneitä, mikä minua ärsyttää suunnattomasti. Suomalaisessa ruokakulttuurissa käytetään myös paljon sipulia.

Olen todennut, että on täysin mahdotonta välttää kaikkea, mitä pitäisi välttää. Sitä paitsi kaikki FODMAP-yhdisteitä sisältävät ruuat eivät ole kaikille vaivasta kärsiville pahoja, vaan jotkut voivat syödä niitä huoletta ja toiset eivät. Elämäni tekee hankalaksi juuri se, etten minä tiedä, mikä minulle sopii ja mikä ei. Vaikka olen kuinka yrittänyt noudattaa tätä ruokavaliota ja tarkkailla tilannetta erityisesti silloin, kun kouluruokailut eivät ole kuvioissa, mutta en edelleenkään tiedä, miten minun pitäisi syödä.

FODMAP-ruokavalio ei ole elinikäinen, vaan sillä pyritään tasapainottamaan vatsan tilanne, jotta voidaan vähitellen alkaa lisäillä ruoka-aineita ruokavalioon siinä määrin, kun vatsa kestää ne. Minulla ei ole mitään käsitystä, mikä minulle on huono ja mikä ei. Viljoista olen melko varma, mutta vatsaoireita voi olla ihan yhtä lailla, vaikka söisin gluteenitonta ruokaa. Joskus vuosia sitten olin 1 kuukauden gluteenittomalla, mutta vatsaoireet palasivat. Toisinaan taas vehnähöttöön tehty Mäkkärin hampurilainen ei aiheutakaan pahoja oireita, vaikka etukäteen pelkään pahoja oireita. Juuri tämä elämästäni tekee vaikeaa, kun en tiedä itsekään, mikä vatsalleni sopii ja mitä ehdottomasti pitäisi välttää.

Stressi ruokailutilanteista

Juuri nämä ongelmat aiheuttavat ylimääräistä stressiä erilaisista ruokailutilanteista, joissa en välttämättä voi vaikuttaa tarpeeksi siihen, mitä tulen syömään. Viime aikoina olen tilannut ruokapaikoissa annoksia gluteenittomana, maidottomana ja ilman sipulia. Siinä onkin jo kokille haastetta kerrakseen! En voi mennä kauppaan ja "vain ostaa jotain". Aina pitää olla ajatus mukana, mikä on toisinaan raskasta ja rajoittaa paljon vaihtoehtoja, mitä voin ostaa. Joskus ihan hävettää olla jonkun kanssa kaupassa, kun minulle ehdottaa jotain, niin tuumin, että "no, en oikeastaan syö sitä, enkä tuotakaan... Ainiin ja itse asiassa tuotakaan en mielelläni... Voisin ottaa itselleni erikseen tätä...." Anteeksi vaikeavatsaisuuteni, tekisin sille jotain jos voisin. Olen myös ryhtynyt yökylään saapuessani ilmoittamaan kavereilleni, että varautukaa myös riittävällä vessapaperin määrällä, koska en voi koskaan tietää, millä päällä vatsani päättää juuri silloin olla. Olen joskus heittänyt läskiksi, ja maksanut kaverilleni tilille korvauksen vessapaperin käytöstä. :D

Onneksi olen kuitenkin kuuden vuoden aikana tottunut erityisruokavaliona elämiseen, eikä se ahdista enää niin paljon kuin alussa. Tietoni lisääntyy koko ajan ja osaan jo itsekin kysellä tuotesisällöstä ja vaatia tiettyjä asioita.

Viime aikoina on ollut huono jakso

Viime viikolla vatsallani oli taas huono jakso, mistä johtuen jouduin valvomaan kaksi yötä, koska vatsani oli niin kipeä. Harvoin tilanne äityy näin pahaksi, että joudun valvomaan yölläkin, mutta joskus niinkin käy. Ne eivät ole missään määrin mukavia tilanteita ja antaisin mitä vaan, jos vatsani voisi vain toimia normaalisti, voisin nukkua ja elää kuin normaalit ihmiset. Kun vatsaan koskee, ei tee mieli poistua kotoa, ei tee mieli lähteä minnekään, nähdä ketään, puhua kenenkään kanssa, syödä tai juoda mitään. Ainut mitä haluaisi tehdä, on maata tuskissaan sängyn pohjalla lyhyen välimatkan päässä vessasta.

Joskus olen yöllä mennyt keittiöön jumppaamaan, jotta en herätä Jannea ja yritän saada aineenvaihduntaani liikkeelle, toisinaan taas saatan kyyröttää kyynärtaipeideni varassa lattialla kontallaan, koska se on ainoa asento, jossa mahaan ei satu niin paljon ja joskus se auttaa vatsan toimintaankin. Sängyssä kyyrötän kyljellään, koska keräasento aiheuttaa yleensä vähemmän tuskaa kuin selällään oleminen. Olen kehitellyt keinoja, mitkä helpottavat kipua, mutta eivät poista oireita.

Voin myös sanoa, että ääritilanteissa myös apteekin vatsan toimintaa lisäävät lääkkeet ovat ihan suositeltavia, vaikka yleensä olen karttanut niitä viimeiseen asti enkä ole edes omistanut niitä. Edellisen kipujakson aikana oli lopulta pakko turvautua niihin, jotta pystyn edes nukkumaan eikä eläminen sattuisi niin paljon. Monesti stressi pahentaa oireita, mutta esimerkiksi tämä viime viikon kipujakso sattui toiselle lomaviikolle, jolloin minulla ei todellakaan ole ollut stressiä mistään. En siis ole aivan vakuuttunut stressin vaikutuksesta juuri minun vatsani toimintaan. Minusta tuntuu, että monesti stressin aikana vatsani voi olla jopa ihan ok, koska se käyttää samaa selviytymismenetelmää kuin ihmiskeho yleensäkin: stressi suojaa kehoa sairastumiselta, kunnes stressi laukeaa. Sitten on helvetti irti. Tällä kertaa tämä ainakin päti minun vatsaani.

Jakakaa kokemuksianne!

Yleisesti ottaen olen todennut, ettei vatsani siedä mitään ruokaa! Tämä päätelmä tekee elämästä jo hieman haasteellista, koska syömättäkään ei oikein voi olla. Tulisi siinäkin omat haasteensa pidemmän päälle!

Siispä haastan kaikki lukijat, joilla on ollut samanlaista vaivaa (ja tämähän on yleinen vaiva!!) kommentoimaan anonyymisti blogiin, facebookiin, instagramiin, mihin vain omia kokemuksianne, mitkä asiat ovat teitä vaivassanne auttaneet, mitä voitte syödä ja mitä ette, millä tavalla taudinkuva teillä vaihtelee... Kaikki kommentit ovat tervetulleita, koska tutkitusti vertaistuki on tärkeää kaikissa mahdollisissa elämän haasteissa!

Kuulisin mielelläni ajatuksia muilta samasta vaivasta kärsiviltä. Me emme ole yksin, vaikka joskus siltä tuntuukin yksinäisinä yön pimeinä tunteina, kun vatsaa särkee eikä pääse nukkumaan! Silloin sitä itsekin toivoo, että kanssaeläjiltä löytyy myötätuntoa, kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä minua kohtaan! :)

Heidi