VISIT VANCOUVER PART 2

Toinen postaus Vancouverista jatkuu saman päivän merkeissä kuin edellinen postaus loppui, mutta ehdin kyseisenä päivänä niin paljon kaikenlaista, että yksi postaus ei riitä! Olin myös todella tehokas ajankäytön suhteen, koska ehdin tosiaan tehdä todella paljon yhden päivän aikana ja ehdin vielä ennen pimeää hotellille takaisin. Tuo päivä oli tapahtumarikas, mutta myös raskas, koska kävelin ja juoksin vähintäänkin 20 kilometriä paikasta toiseen. Illalla hotellilla vaan makasin pitkään sängyssä puhelimen kuvia tyhjentäen, koska puhelimeni tila on hyvin rajallinen nykyisin. Mietin myös, että muut päivät on otettava rauhallisemmin, jotta jaksan juosta ylihuomenna 10 km kilpailun. No, otinkin omasta neuvostani vaarin ja otin lauantain rauhallisemmin!

Nyt kuitenkin vielä palataan tähän perjantaipäivään 12. huhtikuuta. Capilano Suspension Bridge Parkista tullessani jäin Stanley Parkin pysäkille, koska kyseisellä ilmaisella kuljetuksella sai jäädä mihin pysäkille halusi, vaikka olisi noussut kyytiin eri pysäkiltä. Sillä ei ole väliä, eikä kukaan sitä voisi valvoakaan. Pääsin kiertämään Vancouverin suurimman puiston, Stanley Parkin, melko hyvin ympäri osittain vahingossa. Kaikki ihanat kukat ja puut olivat täydessä loistossaan, ja kirsikkapuiden kukinta on ainutkertainen hetki joka vuosi, oli hienoa päästä näkemään se!

Nämä ovat kyllä aivan mahtavia puita näiden ihanien vaaleanpunaisten kukintojensa kanssa!

Varsinaisen kunnon ruuan syömiseen meni hyvinkin pitkä aika, mutta yritin pitää sopivin väliajoin välipalataukoja ja hengähdystaukoja, jotta motivaatio paikasta toiseen suunnistamisessa pysyi yllä. Jos sen ehtii menettää, niin ei ole enää kellään kivaa (vaikka yksin matkustaessa kukaan muu ei joudu nälkäkiukusta kärsimään :D). Tässä vaiheessa suunnistin Vancouver Seawallille, mikä oikeastaan on 10 km mittainen pätkä meren rantaa ja kaunista rantaraittia, mutta erityisesti metsästin kaunista kalliokielekekohtaa, josta näin kuvia. Se meinasi osoittautua mahdottomaksi, koska se ei ole varsinaisesti mikään oma kohteensa, koska Seawall on yksi iso kokonaisuus ja siksi Mapsin kanssa suunnistaminen kyseiseen kohtaan oli vähän sattumankauppaa. Sen ymmärtämiseen meni itsellä jonkin aikaa, mutta en halunnut luovuttaa, koska olin jo tullut melkoisen matkan sen vuoksi - ja samalla nähnyt valtavasti muita upeita maisemia. Sain suosituksen tähän Capilano Bridgen bussikuskilta, jonka kanssa tuli juteltua menomatkalla. Ilman tätä vinkkiä en luultavasti olisi tässä rantaraitilla käynytkään, joten se oli oikein hyvä juttu, vaikkei alkuperäiseen suunnitelmaani kuulunutkaan!

Tässä tämä kallionkielekekohta, joka lopulta tuli vastaan! Olihan se ihan hieno, vaikka toisaalta sitä etsiessä tuli käveltyä ja juostua melkoinen matka, ja hetken jo mietin, oliko tämä kaiken sen vaivan arvoista. Mutta samalla tuli myös treeni tehtyä ja nähtyä monta muuta asiaa, mitä ei muuten olisi tullut, joten ajattelen, ettei kovinkaan moni asia reissun päällä ole turhaa. Seawall -reitti on todella kaunis joka tapauksessa, ja kiersin siitä pitkän pätkän. Taustalla Lions Gate -silta, josta ajoimme yli Capilano Suspension Bridge Parkiin mennessä. 

Tämän jälkeen määränpäänä oli suunnistaa takaisin keskustaan mahdollisimman suoraan. Se onnistuikin ihan hyvin, mutta ensimmäisenä tulin Stanley Parkin puutarhaan, jonka olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan. Ihastelin hämmästyneenä, mihin paikkaan oikein tulinkaan! Siellä oli useita hääkuvauksia meneillään kauniiden kirsikkapuiden kanssa.

Puisto oli kaunis ja niin kesäinen. Jatkoin rantaa pitkin kohti Canada Placea, minkä tiesin olevan lähellä Vancouver Lookoutia, korkeaa tornia, josta näkee kaupungin ylle. Sinne oli kuitenkin matkaa, ja ehdin nähdä matkalla lisää upeita maisemia. Rantaa pitkin suunnistaminen oli helppo tapa ensinnäkin pysyä kartalla, ja toisekseen nähdä paljon kaikkea hienoa. 

Eräs nainen pyysi minua tässä kohtaa ottamaan hänestä kuvan, mutta siinä kameroita vaihtaessa joku toinen henkilö ehti mennä kyseiseen kohtaan ottamaan selfieitä huomaamatta meitä. Nainen pahoitteli, että joudun odottamaan ja sanoi, että on aika noloa, mutta otimme kuvia toisessa kohtaa, ja kun tämä henkilö lähti, pääsimme tähän kohtaan ottamaan kuvat. Pyysin myös häntä ottamaan kuvan minusta. Keli oli oikein aurinkoinen, vaikkakin tuulen vuoksi pidin kuitenkin takkia päällä lähes koko ajan.

Lopulta päädyin Canada Placelle, minne oli tarkoituskin. Seinässä lukeekin lämpötila +18, eli olihan siellä ihan lämmin sää. Tuuli kuitenkin teki siitä vähän viileämmän. Kävin myös Canada Placen vieressä matkamuistomyymälässä ostamassa viimeisiä matkamuistoja ja tuliaisia, mitä en ollut vielä hankkinut. Sitten oli vuorossa ruokapaikan etsintä, koska kello oli jo melko paljon ja tarkoituksena oli vielä mennä illan päätteeksi Vancouver Lookoutiin, koska sää oli selkeä, aurinkoinen ja sateeton.

Ruokapaikan etsiminen osoittautui haasteelliseksi, mutta lopulta löysin vahingossa ravintolan, jossa kaikki vaihtoehdot olivat maidottomia ja myöskin gluteenittomia. Se kuulosti sopivalta minulle, ja päädyin tähän paikkaan. Ruoka oli vähän mausteinen, mutta kuitenkin todella hyvää. Oli mukavaa istua hetki paikoillaan ja ottaa ruokailun ajaksi kengät pois jalasta. 

Sitten oli kuitenkin taas aika jatkaa eteenpäin, sillä vielä yksi paikka tämän päivän aktiviteeteista oli käymättä: The Vancouver Lookout. Se löytyi helposti, koska se on torni. Sitä ei ole vaikeaa löytää, vaikkakin suurten lasisten pilvenpiirtäjien takaa sitä ei välttämättä kaukaa huomaakaan. Sisäänkäynnin löytäminen oli ainoa hämmennystä aiheuttava asia, mutta sekin lopulta löytyi, kun tajusi etsiä rakennuksen sivupuolelta. Tänne oli opiskelija-alennus ja pääsin 13 dollarilla, mikä tekee noin 9 euroa. Sitten hujautin hissillä torniin ja sieltä aukesikin upeat maisemat! 

Katselin näitä maisemia aivan haltioituneena ja torniin noustessa yksi hissin seinä oli lasinen, josta pystyi katsomaan maisemia, kun hissi nousi ylös ja vastaavasti alas tullessakin. Tätä maisemaa katsoessani mietin melkein liikuttuneena, miten kiitollinen olen tästä mahdollisuudesta nähdä näin upeita eri maailman kolkkia ja mahdollisuudesta kokea tällaisia asioita. Tunsin itseni etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi, kun olen saanut tämän mahdollisuuden. Vancouver on niin kaukana, että sinne ei välttämättä toista kertaa elämässä tule mahdollisuutta päästä käymään, joten olin tyytyväinen, että pystyin viettämään näin monta päivää tässä hienossa kaupungissa ja tutustumaan tähän paikkaan.

Näillä ajatuksin laskeuduin alas hissistä ja lähdin suunnistamaan ruokakaupan kautta hotellille.

Siellä odotti pitkän päivän jälkeen kauniisti pedattu sänky, jonka minä heti kävin mylläämässä, koska en tykkää nukkua sellaisessa pussissa, millaiseksi sängyt pedataan. Haluan potkia ja muokata peittoa, kietoutua siihen! Siinä on siivoojille sama tuska joka päivä, kun peitot on revitty irti reunoista. :D

Tässä vaiheessa oli myös kiitollinen fiilis siitä, että varasin tämän hotellihuoneen. Oma rauha, oma sänky, oma suihku ja wc tuntuivat luksukselta rankan, mutta antoisan päivän jälkeen.

Mietin edelleen, miten ihmeessä ehdinkin näin moneen paikkaan saman päivän aikana. Mutta sitä joutuu, kun liikkuu kulukiissaan eikä liian pitkäksi aikaa jää yhtä maailmanmenoa ihmettelemään, vaan siirtyy sitten seuraavaan kohteeseen sitä ihmettelemään! Yhtä ihmettelyä tämä Vancouverin reissu olikin. Olin isossa maailmassa yksin, mutta voin sanoa, että pärjäsin todella hyvin. Reissu oli onnistunut ja vietin itseni kanssa mahtavia hetkiä! En kokenut itseäni yksinäiseksi tai turvattomaksi, vaikka alkuun sitä pelkäsinkin. Hotellilla oli sitten mukava rauhoittua omaan rauhaan, vaikka tietenkin kokemuksia on aina kiva jonkun toisen kanssa myös jakaa. Opin sen, ettei se kuitenkaan ole välttämätöntä. Voin kokea yhtä upeita hetkiä ja tunteita, vaikken jakaisi niitä kenenkään tutun kanssa sillä hetkellä. Ne kulkevat silti mukana. 

Palailen mahdollisesti vielä kolmososan ja Whistlerin päiväreissun merkeissä.

Kiitollisin terveisin,

Heidi