VISIT VANCOUVER PART 3

Hei!

Kolmas postaus Vancouverista on nyt valmiina luettavaksi! Sitten postaan vielä viimeisen päivän Whistlerin päiväreissusta, joka on Pohjois-Amerikan suurin talviurheilukeskus, mikäli Googlen tiedot paikkansa pitävät, ja siellä on järjestetty Vancouverin talviolympialaiset vuonna 2010. Siksi halusin siellä lähteä käymään.

Nyt kuitenkin Vancouverin reissun viikonlopun tapahtumia. Lauantaina otin rauhallisemmin, jotta jaksan sunnuntaina juosta 10km Vancouver SunRunissa, joka on Kanadan suurin 10km juoksutapahtuma. Muita matkoja siellä ei olekaan. Numeroiden haku oli BC stadionilla, jonka löysinkin jo ensimmäisenä päivänä. Sinne löytäminen ei ollut enää vaikeaa, mutta vesisade oli hieman ikävä.

Isolta stadionilta kävin noutamassa numeroni ja teknisen urheilupaidan. Se kävi helposti ja siihen ei mennyt kovin kauaa. 

Sain itse päättää ilmoittautuessa, mitä haluan numerossani lukevan ja kirjoittaa sen silloin. Heidi from Finland oli oikein hyvä ratkaisu!

Numeron noutamisen jälkeen päätin käydä kiertämässä muutamia vaatekauppoja ja shoppailla hieman, jos jotain kivaa löytyy. Söin myös kauppakeskuksessa.

Ardenesta tarttui mukaan tällaiset sortsit kesän aktiviteetteihin. Tämän malliset sortsit ovat olleet hankinnassa jo pitkään, mutta hyviä ei ole tullut vielä vastaan. 

Kävin välillä hotellilla ottamassa päiväunet, koska lauantain tarkoitus oli olla rauhallisempi ja kerätä energiaa sunnuntain juoksuun. Unien jälkeen lähdin vielä uudestaan syömään kauppakeskukseen. Jugo Juice osoittautui omaksi suosikiksi, koska monet heidän smoothiet olivat jo valmiiksi maidottomia (tehty mantelimaitoon tms.). Sushia tuli syötyä pari kertaa ja loppujen lopuksi koko reissu meni syömättä kertaakaan kunnon roskaruokaa (hampurilainen, pizza). Tuli keskityttyä muihin vaihtoehtoihin, vaikka kyseiset ovatkin pahimman nälän yllättäessä toisinaan käteviä ja helppoja vaihtoehtoja. Edellisenä viikonloppuna Winnipegissä tuli syötyä vähän miten sattuu ja juotua liikaa hiilihapollisia juomia, joten tunsin sen nahoissani ja päätin, että Vancouverissa on otettava vähän tarkempi linja ruokailujen suhteen.

Ruokailun jälkeen huomasin yhden kaupan, missä en ollut vielä käynyt ja hinnat olivat omalle kukkarolle sopivia. Siellä oli kaikki urheilumerkkivaatteet -30% alennuksessa. Muutenkin, kun dollarihinnat muuntaa euroiksi, hinta laskee ja toisinaan on merkittävästi halvempi kuin vastaava tuote Suomessa. Esimerkiksi tämä Niken paita maksoi 80 dollaria, mikä tekee noin 50 euroa. Sillä hintaa harvoin saa urheilumerkkien collegepaitoja Suomessa. Lisäksi tähän tuli alennus, jonka jälkeen hintaa jäi 42 euroa. Totesin, että paidan värit puhuttelevat minua suuresti ja hinta on jo niin halpa tästä merkistä, että taidan ostaa kyseisen paidan. Alennuksen saamisessa oli ongelmia, koska toisilla kassoilla oikea hinta ei näkynyt, mutta onneksi avasin suuni ja sanoin asiasta. Asia ratkesi, kun kassahenkilö kävi selvittämässä asiaa ja sain 30 % alennuksen niin kuin kuuluikin saada! En juurikaan omista urheilumerkkivaatteita, koska ne ovat yleensä niin kalliita, joten tämä on nyt uusi suosikkini!

Koko päivän oli ollut todella sateista, mutta illalla kauppakeskukselta hotellille kävellessäni huomasin, että Granville Bridgelle paistaa ilta-aurinko. Päätin kävellä sillalle, koska arvelin sieltä olevan hyvät maisemat, mutta en arvannut, että maisemat ovat näin hienot! Silta oli todella korkea ja kieltämättä minua pelotti mennä kovin lähelle kaiteen reunaa, koska se tunnettu itsesuojeluvaisto puski esiin. Tämä oli hienoin hetki kyseisenä päivänä ja oli hienoa mennä ikuistamaan se tälle sillalle. Tummat sadepilvet olivat kaupungin päällä, mutta kuitenkin poispäin menossa. Huomenna olisi SUNRUN, joten toivoin sinne tapahtuman nimen mukaisesti auringonpaistetta!

Illalla kiinnitin numeroni juoksupaitaani, jotta se oli aamulla valmiina minua odottamassa. Kiuruveden Urheilijoiden edustusvaatteet eivät vielä olekaan näin kaukana maailmalla päässeet edustamaan!

Kun lähdin aamulla kahdeksan maissa, niin vilkas Granville Street oli hyvin rauhallinen ja autio. Pystyin helposti juoksemaan itseäni lämpimäksi ja kerrankin ihmisiä oli niin vähän, että pystyin pysähtymään ja ottamaan kuvat näistä laatoista, joita on paljon pitkin katua. 

Lähtöaluetta ei voinut olla löytämättä, koska siellä oli niin paljon ihmisiä ja se oli merkitty ilmapalloin. Edellisenä iltana tie oli vielä toiminnassa, joten lähtöpaikkaa olisi ollut vaikeaa paikantaa. Nyt tie oli suljettu ja ilmassa oli oikean urheilujuhlan tuntua. Menin ehkä turhan aikaisin seisomaan omaan lähtöboksiini, koska jouduin odottamaan 45 minuuttia lähtöäni ja tietenkin, ei minulla ollut enää yhtään lämmin siinä vaiheessa. Oli itse asiassa kylmä ja tärisin. Jouduin aloittamaan juoksun ihan kylmiltäni ja sen vuoksi lähtemään rauhassa, etten juokse jalkojani alta ensimmäisten satojen metrien aikana. Oli sen verran viileä sää, että oli pakko olla takki päällä, mutta ennen lähtöä sidoin sen vyötärölle ja juoksin takki vyötäröllä, koska en voinut jättää sitä kenellekään tai minnekään. Se osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi, eikä ollut yhtään haitaksi. Puhelin kulki lantion ympäri kiinnitettävässä juoksuvyössä ja astmalääke varmuuden vuoksi takin taskussa. 

Juoksu meni lopulta hyvin! Maltoin aloittaa rauhassa, koska lähdin matkaan aivan kylmiltäni seisottuani 45 minuuttia paikoillani ja vessahätäkin ehti tulla. Olin 2,5km kohdalla jo suunnittelemassa vessaan menoa, mutta jonot bajamajoihin olivat niin pitkät, että luovuin ajatuksesta ja päätin vaan jatkaa matkaa. Jossain vaiheessa vessahätä vain katosi ja juoksu alkoikin tuntua ihan mielekkäältä! Erikoista, mutta joskus näinkin käy! Juoksu tuntui yllättävän helpolta siihen nähden, miten paljon olin viime päivinä kävellyt ja käyttänyt jalkojani. Loppua kohti aloin kiristää, ja jouduin koko ajan pujottelemaan ihmisiä. Kun katsoi loputonta ihmismassaa niin kauas kuin pystyi näkemään, meinasi turhautuneisuus iskeä. Piti sulkea se ajatus pois ja pujotella minkä kerkesi. Ennen maalia ihmispaljous turhautti suuresti, koska en voinut juosta niin kovaa kuin olisin halunnut, koska jouduin puikkelehtimaan ihmisten väleistä ja välillä hiljentämään vauhtia, jotten törmäisi muihin. Yritin vain löytää väylää, mistä mennä ohi. Maalissa GPS näytti minun juosseen 10,5km mikä käy hyvinkin järkeen, koska saatoin helpostikin pujotella tuon puoli kilometriä siksakkia. Tapahtumassa oli 41 000 juoksijaa, mikä oli aivan hillitön määrä. En ole koskaan osallistunut noin isoon urheilutapahtumaan. 

Heti maaliintuloni jälkeen alkoi ripsiä vettä. Siirryin sisätiloihin, ja kun olin valmis lähtemään hotellille suihkuun, huomasin järkytyksekseni, että ulkona sataa AIVAN KAATAMALLA RÄNTÄÄ JA RAKEITA. Katsoin epäuskoisena ulos, kun betonimaa lainehti vettä lenkkarin korkeudelta, ainakin 5 senttiä. Päätin pysytellä pahimman kuuron aikana sisällä ja käydä kiertämässä "messualuetta" ja keräämässä ilmaiset ruuat. Banaanit ja appelsiinit tuli kerättyä, muuta en uskaltanut syödä, koska en tiennyt tuoteselosteita.

Sitten yritin lähteä hotellille, mutta edelleen piha lainehti ja vähän satoikin. Päätin kuitenkin juosta suoraan hotellille suihkuun. Sade kuitenkin onneksi loppui, mutta lenkkarit kastuivat aivan litimäriksi ja varpaat jäätyivät saman tien, koska loskaa oli todella paljon! Sääennuste ei luvannut mitään sadetta tälle päivää, joten oli erikoista, että siitä huolimatta satoi räntää ja rakeita, vaikka lämmintä oli melkein 10 astetta! 

Hotellin viereisessä puistossakin oli vielä rakeita, vaikka niitä ei enää hetkeen ollut satanutkaan. Hotellilla oli ihanaa mennä suoraan lämpimään suihkuun ja toivoa, että lenkkarit kuivaisivat jossain vaiheessa käyttökuntoon tai edes tarpeeksi kuiviksi pakkaamista varten. Olin hotellilla melkein pari tuntia ennen kuin lähdin uudelleen liikenteeseen, ja sillä aikaa kaikki loska oli kadonnut, eikä kaupunki tiennyt siitä enää mitään. Keli olikin oikein mainio.

Kun olin levännyt hetken hotellilla ja odottanut hiusteni kuivuvan, oli aika lähteä jälleen liikenteeseen, koska oli syötävä. Olin katsonut erityisruokavalioille soveltuvan ravintolan nimeltään Virtuous Pie etukäteen netistä, ja se sijaitsi Chinatownissa. Chinatownissa en ollut vielä käynyt, ja se oli internetin tietojen mukaan Kanadan suurin Chinatown, joten ilman muuta halusin sen kaupunginosan nähdä. Matkalla kävelin BC stadionin ohi ja edelleen siellä juoksijaporukkaa näkyi. Sain kuvattua myös tämän Science Worldin pallon. En jaksanut kävellä lähemmäksi, vaan minulle riitti kauempaa saatu kuva tästä nähtävyydestä. 

Pienen hetken ehdin jo epäillä, olenko menossa oikeaan suuntaan, kun kävelin tien vieressä olevaa kapeaa kävelytietä, mutta sitten tuli kyltit Historic Chinatowniin ja totesin, että ihan oikein olen karttaa katsonut. Tämä oli aika iso kiinalaismainen kaupunginosa, joten ei ihmekään, että se on Kanadan suurin.

Virtuous Pie löytyi melko helposti ja heti sisään astuessa ravintola näytti melko pieneltä ja ahtaalta, ja siellä oli paljon ihmisiä. Olin kuitenkin päättänyt testata tämän, joten menin tilaamaan. Siellä oli mitä erikoisempia pizzavaihtoehtoja ja valitsin "Curry Mile" nimisen pizzan. Tässä täytteet englanniksi, en oikein osaa kääntää hyvin suomeksi: "Butter Chickpea Curry, Kale, Mint Raita, Roasted Cashews, Red Onion, Side Mango Chutney."

Kaikki vaihtoehdot olivat maidottomia, mikä oli itselleni todellakin uutta. Olen tottunut 7 vuotta kuulemaan, että "ei meillä ole kuin yksi vaihtoehto" tai "ei meillä ole oikein maidotonta", niin olin aivan äimistynyt, että kaikki oli maidotonta ja pystyin jopa valitsemaan, mitä haluan syödä. Pizza oli aivan mahtava makuelämys ja olin tyytyväinen jo tässä vaiheessa, että tulin syömään tähän paikkaan, vaikka sinne olikin melko pitkä kävelymatka. (Olisihan sinne varmaan bussejakin mennyt, mutta kävelin joka paikkaan :D). 

Olin etukäteen katsonut myös, että Chinatownissa on tällainen puutarha. Ymmärsin, että se maksaa jonkin verran, mutta tämä olikin ilmainen. Positiivinen yllätys sinänsä, mutta siellä oli myös jokin maksullinen puoli. Totesin kuitenkin, että näin puutarhaa ihan tarpeeksi ilmaiseksikin, joten jätin sen väliin. Tämä oli auki vain rajallisen ajan päivästä, minkä vuoksi piti kiirehtiä syömisen ja hotellilta lähtemisen kanssa, jotta ehdin käydä syömässä ennen puutarhaan menemistä. Puutarha oli kuitenkin melko pian kierretty. Sen jälkeen kävin matkamuistomyymälässä, mikä osoittautui melko halvaksi. Sieltä tuli ostettua viimeisimpiä tuliaisia. 

Kiersin kuitenkin ihan mukavan kävelylenkin Chinatownissa, mutta suuntavaihto meni lievästi sekaisin. Onneksi kuitenkin Maps toimii melko hyvin ja olin suunnilleen kartalla, kun vain antaa itselleen hetken aikaa hahmottaa oman sijaintinsa, kun vaikuttaa olevan keskeisellä paikalla tai jossain, missä on ollut joskus aiemmin. Päätin mennä nauttimaan jälkiruuan samaan Virtuous Pie ravintolaan, koska olin varmasti sen ansainnut juostuani 10 km kilpailun ja kerran kaikki jälkiruuatkin olivat maidottomia, niin ilman muuta halusin hyödyntää tämän tilaisuuden!

Tämä oli mahdollisesti paras koskaan syömäni jälkiruoka - ja se oli maidoton! Uskomatonta, miten jokin maidoton voi olla noin hyvää. Tämä oli Rocky Road Ice Cream Sandwich ja aivan taivaallisen hyvää. Todella imelää, mutta todella hyvää. Olisin voinut testata heidän kaikki jälkiruokansa, mutta rajansa kaikella. Olin todella tyytyväinen tähän ruokapaikan valintaan ja toivoin, että voisin viedä tämän ravintolan mukanani Suomeen. Toivon, että vastaavia ravintoloita olisi Suomessakin enemmän, jossa huomioidaan erityisruokavaliot! Gluteenittomiakin vaihtoehtoja oli paljon saatavilla. 

Tämä oli mahdollisesti Gastownin kaupunginosan tunnetuin rakennus (ainakin se on todella korkea ja erottuu ympäristöstään). Gastown vaikutti muuten vähän takapajuiselta alueelta, mutta oli ihan kiva kävellä sen läpi takaisin hotellille. 

Juoksukisan ja Chinatown -kierroksen jälkeen aloinkin olla jo melko väsynyt ja lähdin oikein mielelläni lepäämään loppuillaksi hotellille. Yllättävän hyvin kävely sujui vielä juoksukilpailun jälkeen, mutta kyllä väsy alkoi jo painaa, askel lyhentyä ja matkanteko hidastua aiemmista päivistä. Seuraavana aamuna lähtisin bussilla Whistleriin kahden tunnin ajomatkan päähän katsomaan, mitä siellä näkyy. Lopulta kelikin osoittautui selkeäksi, vaikka alun perin sääennuste lupasi sateen todennäköisyyttä. Päätin kuitenkin varata bussiliput, koska lähdin matkaan  sillä periaatteella, että kerrankos täällä ollaan ja todennäköisesti en toista kertaa saa mahdollisuutta käydä Whistlerissä. Totesin, ettei luontoäiti minua nujerra, mutta onneksi keli oli oikein mainio!

Kiitos lukijoille! Toivottavasti luette mielellänne näitä höpinöitäni ja kuulette seikkailuistani. =)

Heidi