Hellurei ja hellät tunteet!
Pitkästä aikaa blogin kimpussa. Pääsiäisvapaat ovat meneillään ja vähän muitakin vapaita, koska on näitä yrittäjien vapauksia pitää lomia milloin haluaa. Tietenkin se on suoraan tuloista pois, mutta arvostan kuitenkin lepoa/lomaa sen verran, että käytän mieluummin mahdollisuuden vapaisiin muutaman kerran vuodessa. Palkansaajana ei olisi mahdollista pitää lomia näin vapaasti, kun ei olisi vielä kertynyt lomia ja joutuisi anomaan vapaita korkeammalta taholta. Puolensa kaikella tietenkin.
Alkuvuodesta on satanut paljon ja usein lunta, ollut kylmiä pakkasia ja välillä normaaleja pakkasasteitakin. Lumitöitä on saanut (joutunut) tehdä niin paljon, että niihin alkoi mennä jo lopputalvesta motivaatio. Joka paikka on niin hajalla, kun penkat ovat jo niin isoja, että niiden päälle on mahdotonta jaksaa puskea lunta. Alkutalvesta tein lumitöitä mielelläni, koska oli kivaa, että satoi lunta ja olosuhteet hiihtoon olivat sen myötä koko ajan paremmat. Penkat olivat myös pienemmät, joten niiden päälle jaksoi vielä tehdä lumitöitä. Rajansa kaikella kuitenkin!
Lunta tuiskutti tosiaan kunnolla ja kasautui dyyneiksi. Viime talvena ei oikein päästy lumitöiden makuun, vaan lähinnä hiekoittamisen. Tänä talvena ei ole tarvinnut hiekoittaa pihaa liukkauden vuoksi, mikä on tietenkin etu keväällä, kun pihalle ei kerry hiekkaa ja sitä ei tarvitse puhdistaa! Puolensa kaikella tosiaan.
Joululomalla tehtiin polttopuita koko talven tarpeiksi ja ne riittivätkin hyvin kovimmille pakkasjaksoille, jolloin takka lämpeni päivittäin. Puupino on merkittävästi huvennut talven aikana. Nyt on jo niin lämmintä, ettei takkaa tarvitse ainakaan lämmityksen takia niin paljoa poltella. Itsekin olen oppinut takan lämmittäjäksi, mutta kyllä se Jannelta enemmän rutiinilla sujuu.
Kovilla pakkaskeleillä hiihtäminen jäi vähemmälle, koska en tykkää hiihtää kauhean kylmällä. Ottaa keuhkoihin ja on huono luisto. Sen sijaan kävelylenkit tulivat tutuiksi, koska silloin voi pukea reilusti ja silti ei tule liian kuuma. Keuhkoillekaan se ei ole liian rajua liikuntaa. Nykyään paras juttu on lähteä kävelylle ja kuunnella jotain hyvää podcastia. Lähes odotan välillä kävelylenkkejä! Ennen en koskaan käynyt kävelyllä, koska en kokenut sitä riittävän raskaaksi liikunnaksi. Nykyään se on todella kivaa, mutta tietenkään se ei edelleenkään ole raskasta ja ehkä siksi pidänkin siitä... :D Mutta ei aina tarvitse olla! Olen oppinut myös rauhalliseen liikuntaan, ainakin tämän verran.
Kovissa pakkasissa oli se hyvä puoli, että aurinko paistoi ja oli todella nättiä. Tykkäsin kyllä kunnon talvikeleistä, kun ei ollut loskaa ja vesisadetta niin kuin viime talvena.
Käytiin laturetkellä Jannen kanssa Virpiniemestä Annalankankaalle ja Isoniemeen. Runtelin laavulla käytiin evästelemässä. Oli melko kylmä sää (-12-13), mutta se oli kuitenkin ihan ok. Auringonlasku oli nätti ja mukava oli olla ulkona.
Kerran meillä oli mahdollisuus tavallisia arkiruokia hienompiin aterioihin, kun Janne sai kylmäsavulohta ja -haukea, graavilohta ja katkarapuja työpaikan kautta. Tehtiin katkarapupastaa ja mm. tällaisia lohi/hauki-tuorejuusto-raejuusto -suupaloja. Olivat tosi hyviä. Ohjeessa käskettiin laittaa puolukoita, mutta ehkä tykättiin näistä enemmän ilman puolukkaa.
Välillä on käyty kotikonnuillakin. Nämä kuvat ovat Putaalta metsäladuilta. Oli huippua hiihdellä yksin pitkin maita ja mantuja. Kävin samana viikonloppuna myös lumikenkäilemässä, mutta lumikengät eivät olleet kovin hyvät. Ei voi tietenkään olettaa saavansa priimaa, jos lainaa ilmaiseksi kirjastosta ja niitä ei varmaankaan kovin hirveästi huolleta. Oli kuitenkin tosi hienot säät koko viikonlopun ja silloin on sääli olla sisällä. Onneksi oli mahdollisuus ulkoilla.
Lumet jysähtivät alas katolta ja takapihalle tuli kunnon lumivuori. :D
Viimeisimmät kuulumiset ovat vähän sieltä sun täältä ympäri Suomea. Ukkohallaan mentiin viime viikon torstaina, kun Janne hiihti perjantaina 26.3. Ristijärven SM-kisoissa pertsan 15 km. Ukkohallassa oltiin majoittumassa. Majapaikka oli hienolla paikalla rinteessä.
Ristijärvellä oli lämmin ja aurinkoinen keli. Tällä ulkomuodolla tuli pitkälti kuljeksittua siellä. Paikalle ei päässyt yleisöä ja vain 1 huoltaja per hiihtäjä, jotka nekin vain negatiivisella koronatestillä.
Ukkohallasta ajettiin Saariselälle ja matka tuntui loputtomalta. Se olikin pidempi kuin Oulusta ja paluumatka oli paljon siedettävämpi. Ukkohallassa ehdittiin hiihtää kuitenkin pari kertaa, vaikka visiitti olikin lyhyt. Janne ei ollut koskaan ennen käynyt Ukkohallassa enkä itsekään ollut hiihtänyt pidempiä reittejä, joten oli ihan kivaa päästä hiihtämään sielläkin.
Saariselällä oli meidän ensimmäisenä lomapäivänä eräät tutut viimeistä lomapäiväänsä. Kävimme yhdessä pulkkamäessä Kaunispään rinteessä, joka on Suomen pisin pulkkamäki. Kelikin oli todella hyvä silloin ja saimme ihastella auringonlaskua. Sen jälkeen kelit eivät enää suosineetkaan meitä.
Onneksi ehdin kuitenkin ennen räntä/lumisateita käydä hiihtämässä pilvisessä, mutta sateettomassa säässä haluamani Kiilopää-Luulampi-Rumakuru -reitin. Lisäksi tuli huiputettua Ahopää ja Vahtamapää. Maisemat olivat kyllä hienoimpia, missä olen koskaan Suomessa hiihtänyt. Auringonpaiste olisi ollut toivottu lisä, mutta kaikkea ei voi saada. Sehän olisikin hyvä, kun lomaa varatessaan tietäisi lomasäät. :D
Vuokrattiin myös lumikengät. Janne ei ollut koskaan lumikenkäillyt ja itsellänikään ei ole hirveää kokemusta. Molemmilla oli huonot talvikengät, jotka hankasivat rakkoa. Pitäisi ehkä muutenkin satsata hyviin talvikenkiin, joilla voisi kävellä huoletta ilman rakkoja tai hankaamista. Itse lumikengät olivat oikein hyvät toisin kuin aiemmin kirjastosta vuokraamani. Lunta satoi, mutta onneksi maisemia näki kuitenkin kohtuudella.
Illalla käytiin vielä moottorikelkkailemassa. Saariselällä on paljon reittejä ja otettiin 3h vuokra TopSafarikselta. Kerittiin kiertää melko pitkät reitit. Itsekin rohkaistuin ajamaan kelkkaa, kun sain vähän tuntumaa maastoon ja vauhtiin. Alkuun pelotti kyllä tosi paljon. :D Kuitenkin kokonaisuutena jäätiin plussan puolelle, vaikka olikin yhdenmoinen reissu!
Viimeisenä päivänä kävin hiihtämässä Palopään ja Moitakurun kierroksen, johon sain menemään 3 tuntia aikaa räntäsateessa. Lisäksi kävin pienen piston Vellinsärpimän tuvalla, kun sinne oli matkaa vajaa 2km. Tulin tietenkin takaisinkin, joten 4 km pisto siitä tuli. Palopäällä tuuli vaakatasossa ja tuiskutti latua umpeen, joten olot olivat hieman epämukavat ja sieltä halusi tulla mahdollisimman pian takaisin alas puiden suojaan.
Nousumetrejä tuli koko reissulla vähintäänkin riittävästi, koska lähes kaikki reitit nousevat jonkun tunturin päälle. Kuvassa on Moitakurun tupa, jossa olisi ollut toimiva latukahvila. Siellä ei tullut käytyä, mutta Luulammen latukahvilaa tuli tuettua aiemmin mainitsemallani pidemmällä hiihtolenkillä. Ensimmäisenä päivänä kävin Kakslauttasella, mutta se kylä oli todella autio, kun kaikki oli suljettu. Siellä ei ole varsinaista tunturimaisemaakaan, joten se ei ollut ehkä paras mahdollinen reitti, kun muutenkin oli rajallisesti aikaa. Onneksi ehdin kuitenkin ihan hyvässä säässä kiertää Kiilopään reitin, koska se oli tälle reissulle ns. tärkein tavoite ja must-to-see -listalla.
Onneksi sitten kotona Oulussa saatiin nauttia auringonpaisteesta ja hankiaisista! Puiden pujottelu best. :D Pääsiäisenä vaikuttaa olevan hyviä kelejä, joten imetään sitä auringonvaloa ja D-vitamiinia sitten kotosalla, kun reissussa kelit eivät aivan suosineet. =)
Yleisesti ottaen (jos ei puhuta keleistä, lumitöistä, hiihtämisestä tai muusta ulkoilusta) menee ihan hyvin. Hyvinkin normaalisti. Oltu melko paljon kotona Oulussa, mutta käyty myös kotiseuduilla välillä. Hiihtokisoja on järjestetty jossakin määrin. On hiihdetty melko paljon, minäkin yllättävänkin innokkaasti. Salillakin innostuin alkuvuodesta taas käymään. Loppuvuodesta olin koronan vuoksi tauolla saliharjoittelusta. Pystyn onneksi käymään aamulla, jolloin siellä on hädin tuskin muita ihmisiä.
Töitä on tasaisen vaihtelevasti, mutta kohtuuhyvin. Voin ihan hyvällä omallatunnolla pitää nyt lomaakin. Maskin kanssa heilutaan kaikkialla paitsi kotona ja lenkillä. Onneksi harrastaa näitä ulkolajeja, niin ei juuri harmita koronan vaikutukset harrastuksiin. Muuten kyllä saisi loppua jo tämä korona. Alkaa jo hajottaa, kun ei voi samalla tavalla nähdä ihmisiä ja mennä paikkoihin, joissa on muita ihmisiä. Samat fiilikset varmasti itse kullakin.
Tässä oli vähän alkuvuoden kuulumisia. Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella on lähtenyt vuosi käyntiin? =)
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti