Postaus vuodesta 2023

 Moikka! 

Blogi on aika vähällä huomiolla nykyään, mutta sen verran pitää tulla taas rustailemaan, että teen perinteisen vuosipostauksen! Nyt sentään jopa helmikuussa aloitin tämän, kun viime vuonna vasta huhtikuussa. :D Maaliskuun puolelle meni kuitenkin julkaisu. Nämä on aina kivoja koonteja vuoden varrelta ja tätä on mukavaa kirjoitella, kun vaan saa aikaiseksi aloittaa! 

Pidemmittä puheitta kysymysten ja vastausten kimppuun. :)

Tässä myös tuttuun tapaan vanhat vuosipostaukset:

Postaus vuodesta 2018

Postaus vuodesta 2019

Postaus vuodesta 2020

Postaus vuodesta 2021

Postaus vuodesta 2022

Oletko saanut uuden ystävän vuoden 2023 aikana?

Tavallaan joo. En ehkä ihan uutta, mutta olen ystävystynyt lisää, esim. raskaus ja vauvat ovat toimineet yhdistävinä tekijöinä. Mutta ehkä myös uusien ystävyyksien juuret ovat viime vuoden puolella, vaikka varsinainen ystävyys on alkanut vasta tämän vuoden alussa. :)

Oletko tehnyt jotain vuonna 2023 mitä et ole ennen tehnyt?

No tottahan toki! Muun muassa synnyttänyt ja saanut lapsen. ♥ 

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

No juu, edelleen vaan on jaksettu toisiamme! Jo 8 vuotta. ♥

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.

Parhaat muistot liittyvät totta kai lapsen syntymään, toisiimme tutustumiseen ja hänen kehityksensä seuraamiseen. Erityisesti se hetki, kun vihdoin kuuli vauvan karkean ensirääkäisyn. ♥ Ristiäiset olivat myös konkreettinen tapahtuma, joka on jäänyt mieleen. Samalla hänen syntymänsä oli myös yksi raskaimmista kokemuksista, vaikka lopputulos olikin parhain. 

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

Ei olla riitaannuttu. Ennemminkin saatu hiljalleen kertyneitä epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä selvitettyä ja tultu taas entistä läheisimmiksi! ♥

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Pakko tähän on varmasti vastata, että kyllä. Olen tullut äidiksi! Kai siinä pitää ihmisen muuttua ja tietyllä tavalla kasvaa. Lapsi on prioriteettilistan ykkönen, kaikki muu tulee sen jälkeen. Samaan aikaan on yrittänyt tietenkin pitää kiinni myös itsestään ja omista jutuistaan, koska niitäkin on tärkeää vaalia, jotta jaksaa olla hyvä vanhempi pienelle. ♥

Oletko lihonut?

Harkitsen toisinaan tämän suoran kysymyksen poistamista tästä postauksesta, mutta vuodesta toiseen annan sen olla, koska se ei minua niin triggeröi ja voin olla asian suhteen rehellinen. Ja kyllä, raskauden myötä tietenkin luonnollisesti ja synnytyksen jälkeen viikon sisällä suurin osa lähti pois. En juuri käy vaa'alla, koska en koe sitä tarpeelliseksi, mutta varmaan muutama kilo on jäänyt verrattuna ennen raskautta olevaan aikaan. Olen huomannut sen esim. vaatteiden suhteen, mutta lähinnä ahdistumisen sijaan olen ostanut paremmin istuvia vaatteita. :D Onpahan saanut vaatekaappiinkin jotakin uutta, kun on vuosikaudet ollut samat vaatteet! 

Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?

En. :D

Oletko ollut elokuvissa tämän vuoden aikana?

Enpä ole tainnut käydä. Aika harvinaista herkkua on meikäläisen elokuvissa käymiset. :D

Oletko ottanut tatuointia/lävistyksiä viimeisen vuoden aikana?

En.

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Nojoo, näitä oli useitakin! :D Minä itse tietenkin ja kavereista/tutuista ainakin 4-5 kpl. 

Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei onneksi.

Missä maissa kävit?

Enpä juuri missään. :D Haaparannassa, haha. Kotimaanmatkailua on kyllä tullut harrastettua. Ennen synnytystä kävimme Kuusamossa ja Rukalla pidennetyn viikonlopun. Vauvan kanssa on käyty tietenkin mummoloissa Kiuruvedellä ja Pihtiputaalla useita kertoja, mutta kauempanakin mm. Ähtärissä mökillä, Pyhä-Luostolla, Vuokatissa ja Levillä. 

Luostotunturin päällä vaunuilla, hehe. :D Vauvan ensimmäinen tunturin valloitus, kiitos hyväkuntoisen ja vähän sekopäisen iskän, joka jaksoi pukata vaunut tunturiin ja luottoa oli vielä onnistuvaan alastuloonkin. :D

Mitä haluaisit vuodelta 2024 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2023?

Viime vuonna olin vastannut tähän, että haluaisin olla äiti pienelle ihmeelle. Toiveeni toteutui! ♥ Tänä vuonna haluan nähdä hänen kasvavan ja oppivan entistä enemmän asioita. Hänestä tulee koko ajan fiksumpi ja osaavampi pieni ihminen. Kaikkea uutta ja jännää on edelleen edessä, vaikka nyt se on erilaista siltä osin, että tunnemme jo toisemme paremmin ja olemme hitsautuneet perheeksi! ♥

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2023?

Tähän ei varmastikaan ole mitään muuta vastausta kuin 11.5 eli lapsen syntymäpäivä. ♥ (Joka oli samalla myös laskettu päivä, joten oli sinällään pinttynyt mieleen jo pidemmän aikaa!). 

Vuoden suurin saavutuksesi?

Monesti tätä on ollut vaikeaa miettiä, mutta kyllä se nyt on tämän pienen ihmeen synnyttäminen. Melkoinen saavutus se olikin. Ei tähän voi mitään muuta vastata. ♥

Ja suurin epäonnistuminen?

Nykyään päästään varmaan ihan uusiin mittasuhteisiin riittämättömyyden tunteessa, kun on tullut vanhemmaksi. Enpä usko hetkeäkään, että olen ainoa, joka väittää tuntevansa tällaista tunnetta. Monen asian suhteen miettii, olisiko pitänyt osata toimia paremmin tai eri tavalla, olenko tehnyt riittävästi tämän asian eteen, olisiko tämä paremmin, jos olisin tehnyt niin tai näin. Aina on jotain spekuloitavaa, vaikka parhaansa yrittää. Ei siis tule mieleen mitään selkeää epäonnistumista, mutta lähinnä huomionarvoista on se, että nykyisessä elämässä näitä tulee vaan tosi paljon mieleen ihan arkisissakin asioissa. Kuten lapsen nukkumisten, syömisten ja kaiken mahdollisen suhteen miettii, olisiko voinut tehdä jotakin paremmin, jotta tilanne ei olisi ollut tällainen, tms. No, toisaalta voi lohduttautua sillä, että moneen asiaan ei voi välttämättä yhtään mitenkään vaikuttaa ja kaikkea ei voi myöskään tietää, kun olemme tässä itsekin ensimmäistä kertaa ja juuri tämän lapsen kanssa toimii tietyt jutut, jotka taas joillakin ei toimisi ollenkaan, jne.

Kärsitkö vammoista?

En vammoista, mutta vaivoista kyllä! Ainakin raskauden aikana. Kävely teki kipeää ja oli vaikeaa; oli alaselkä- ja pakarakipuja yöllä ja liikkuessa; liitoskivut alkoivat vaivata kävellessä niin paljon etten oikein päässyt kävelemään muutamaa sataa metriä pidempään; vatsa pingottui loppuraskaudessa pienestäkin ponnistelusta ja liikkuminen oli siksi tosi epämukavaa ja tukalaa, jne. Kuuluvat toki asiaan, mutta tiedän myös, että helpompaakin voisi olla. Silloin tuntui pahalta, kun ihmiset kertoivat, miten pystyivät liikkumaan hyvin synnytykseen saakka ja vaikka ei ollut helppoa, niin sisulla vaan, kun eihän sitä paikalleen voi jäädä. Ja että raskasta olisi olla loppuraskaudessa vaan kotona, kun lapsenkin kanssa sitten ollaan "vaan kotona." 

Silloin tuontyyppiset kommentit osuivat arkaan paikkaan, kun olen aina ollut liikunnallinen ja en ole pienistä vaivoista välittänyt tai valittanut. Olin ajatellut, että olen se tyyppi, joka liikkuu mahdollisimman pitkään raskaanakin. Itsellä oli kilpaurheilutaustaisena ihmisenä vaikeaa myöntää, että en pysty. Olin liikkumisen aikana ja sen jälkeen vain entistä kipeämpi ja väsyneempi - en saanut liikkumisesta sitä, mitä lähdin sillä hakemaan. Raskausaikana piti entisestään opetella armollisuutta, kun ei ollut kyseessä enää vain oma surkea toimintakyky, vaan myös toinen ihminen. Loppuraskaudessa tuli korkeiden verenpaineiden ja turvotusten kanssa haasteet raskausmyrkytyksen vuoksi, mitkä tietenkin vaikuttivat entisestään liikkumiseen. Jälkikäteen mietittynä vaikeinta raskaudessa oli fyysisen toimintakyvyn menettäminen tietyllä tapaa, kun ei pystynyt enää tekemään sitä, mitä on aina tottunut tekemään. Samaan aikaan toinen osapuoli voi jatkaa ns. normaalia elämäänsä synnytykseen saakka - mikä sekin on toki luonnollista, mutta silloin tuntui erityisen ikävältä, kun ei itse pystynyt. 

Useampi viikko ennen synnytystä kävelylenkit olivat muutaman sata metriä ja siinäkin meinasi jo usko loppua, että pääseekö kotiin takaisin. Ja viimeisinä kuukausinakaan en pystynyt enää kilometriä kävelemään. Loppujen lopuksi vauvan kanssa pääsin ulkoilemaan enemmän kuin aikoihin vaunulenkkien merkeissä, eli ei sitä kuitenkaan ollut "vaan" jumissa kotona. Vaikka toipuminen synnytyksestä vei aikaa, niin en ollut kuukausiin kävellyt niin pitkiä matkoja kuin pian synnytyksen jälkeen! 

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Varmaan vaunut, koska niillä on tullut ulkoiltua ja lenkkeiltyä niin paljon! Vaunulenkit on kyllä ollut oma juttu, vaikka välissä vauvalla oli vaihe, ettei viihtynyt vaunuissa. Kuitenkin omalle mielenterveydelle ulkoilu on niin tärkeää, että mieluummin kävin ulkoilemassa, vaikka hajottaahan se vauvan huutokin pääkoppaa ja mielenterveyttä. :D Ei kylläkään uutena ostettu vaunuja, vaan käytettynä ostettiin tuttavapariskunnalta. 

Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta?

Janne tähän on vastattava. Toimi erityisesti loppuraskaudessa ja synnytyksessä sekä syntymän jälkeenkin vauva-arjessa niin isona tukena, että ei paljon parempaa olisi voinut toivoa. ♥ Oltiin synnytyksestäkin puhuttu, olin laatinut oikein kirjalliset ohjeet Jannelle ja myös synnytystoivelistan kätilöille, niin kuin usein suositellaankin. Varmasti näiden asioiden läpikäymisestä oli hyötyä, vaikka eihän sitä todellisuudessa yhtään tiedä, mihin on edes menossa, kun lähtee synnyttämään ensimmäistä kertaa. :D Vauvanhoidosta Janne otti heti niin hyvin koppia, kun en heti pystynyt vauvaa yksin hoitamaan.

Kiitokset ansaitsee myös synnärin ja äiti-lapsiosaston henkilökunta. ♥ Saatiin kyllä niin hyvää hoitoa ja ns. jälkipyykin hoito oli aivan ensiluokkaista. Kätilöt ja lääkärit huolehtivat jo sairaalassa, mutta vielä kotiinkin soitettiin ja jälkitarkastus tehtiin OYS:ssa. Raskaasta kokemuksesta tuli parempi, kun se hoidettiin noin hyvin! =) 

Ja kiitokset ansaitsevat tietenkin myös lapsen isovanhemmat eli meidän molempien vanhemmat. Heistäkin on ollut iso apu. ♥

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Noh, milloin kenenkin, haha. Sairaalassa yhden kätilön käytös oli tosi epämukavaa ja syyllistävää, mutta onneksi hän oli vain tämä yksi henkilö. Harmi oli se, että hän sattui kolmeen vuoroon peräkkäisinä päivinä, mutta hyvä puoli oli se, että yövuoroissa - vuorokaudenaika minimoi hänen näkemisensä verrattuna päiväaikaan, haha. Ja lisäksi (erityisesti kaikissa hormonihuuruissa) äsken kehutun Jannen, niin isovanhempien kuin muidenkin läheisten ja myös oman itsen käytös toisinaan aiheuttaa ahdistusta. Kuuluu asiaan.

Tämä meemi puhukoon puolestaan. :D

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Varmaan näihin vauvan hankintoihin, jos tavallisia elämiskustannuksia ei lasketa tähän. 

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Viime vuoden helmikuussa olin vielä raskaana toisen kolmanneksen loppupuolella ja rauta-arvoni laskivat tosi alhaisiksi, olin siis tosi väsynyt ja en jaksanut olla työpäiviäkään loppuun. Silloin oli kurjempaa. Nyt tuo pieni mies on täällä maailmassa meidän kanssamme eli voin sanoa hyvällä omallatunnolla olevani onnellisempi! ♥

Oletko oppinut jonkin uuden taidon/kehittänyt osaamistasi jollain osa-alueella menneen vuoden aikana?

Olen oppinut takuulla ihan hirveästi kaikkia uusia taitoja tai kehittänyt osaamistani esim. näissä vauvanhoidon asioissa. Kaikenlaista sitä tuleekin googlattua ja selvitettyä nykyään, mikä ei ennen tullut mieleenkään! Ihan luonnollista tietenkin, ei näitä asioita osaa etukäteen pohtia ennen kuin ovat itselle ajankohtaisia. Eivätkä kaikki asiat ole ajankohtaisia kaikille vauvojen vanhemmille - monet jutut ovat myös niin yksilöllisiä asioita. Mutta siis, lyhykäisyydessään vauvanhoidossa olen kehittänyt osaamistani!

Rikkaampi vai köyhempi?

Varmaan sanottava köyhempi, koska olen ollut vanhempainvapaalla ja tulot ovat olleet pienemmät kuin töissä ollessa. 

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Entä vähemmän?

Olisit toivonut nukkuvani enemmän ja stressaavani vähemmän, haha. No mutta on tässä ihan perääkin. Syksy oli aivan horror, ei hirveästi nukuttu. Vähintään tunnin välein herättiin ja toimin ihmistuttina. Unikoulun myötä tilanne parani paljon ja nyt tilanne onkin merkittävästi parempi kuin silloin. Edelleen tullaan tähän riittämättömyyden tunteeseen vanhempana, että varmaankin aina tuntuu, että olisi pitänyt tehdä tuotakin enemmän tai tuotakin paremmin, jne. Mutta lähtökohdin vähempi ahdistuminen ja stressaaminen olisi terveellistä kaikille ihmisille asiasta riippumatta. Me riitetään ja tehdään parhaamme. ♥

Miten aiot viettää uuden vuoden?

Uutenavuonna olimme Pihtiputaalla Jannen kotona. Tehtiin pizzaa ja pelattiin aliasta, kun saatiin lapsi nukkumaan. Yritettiin mennä itsekin ajoissa nukkumaan ja mentiinkin ennen vuoden vaihtumista. Tosi raju uusi vuosi siis. :D 

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Kerrankin keksin tähän jotain konkreettista, kun yleensä lässytän tähän, että en muuttaisi mitään, jne. :D Kyllä se jotenkin loppuraskauden haasteisiin (raskausmyrkytys) tai synnytykseen liittyy. Olisin toivonut helpompaa loppuraskautta ilman säännöllistä verenpaineseurantaa ja -lääkitystä, verensokeriseurantaa, verikokeita, kipuja, turvotuksia, yms. En olisi halunnut käynnistystä, mutta siinä tilanteessa menin sinne kuitenkin mielelläni. Synnytyksen kulku oli pitkä ja vaikea, jonkin verran traumaattinenkin kokemus, joka kyllä hyvin hoidettiin siinä hetkessä ja jälkeenpäin. Mutta erityisesti syntymän jälkeinen aika olisi voinut olla toisenlainen, kun nyt se ei ollut yhtään sellainen kuin olisi voinut toivoa. 

Rakastuitko vuonna 2023?

En, vaan rakastamista jatketaan. :)♥

 

Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?

No kyllä tähän täytyy Serranon perhe mainita! Kerrankin oli aikaa katsoa ne kaikki 8 tuotantokautta, 147 kpl n. 1,5h mittaista jaksoa, kun imetykseen meni niin paljon päivästä aikaa. Oivallista ajankäyttöä! Melkein vuosi tähän koko hommaan menikin, kun synnytyksen jälkeen oli n. 2,5kk tauko, jolloin en jaksanut katsoa juonellisia sarjoja, joissa pitää keskittyä ja ajatella.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En. :)

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin raskausvapaalla jonkun imetyskirjan ja 'Matka synnytykseen ja sieltä takaisin' tms. Mutta en sanoisi niitä parhaiksi, mutta ne ovat luultavasti ainoat kirjat mitä olen lukenut, hah. :D Podcasteista olen kuunnellut paljon raskaus- ja äitiyspodcasteja, lisäten samalla tietämystäni eri aiheista. Erityisesti Äititreffit ja Afterwork -podcastit ovat olleet kovassa kuuntelussa.

Entä musiikillinen löytö?

Musiikilla on ollut jokseenkin pieni rooli elämässä pitkän aikaa, en tiedä oikein miksi mutta en ole jaksanut kuunnella, olen kyllästynyt entisiin soittolistoihin ja en jaksa etsiä uutta kuunneltavaa, kun kuuntelen podcasteja ja kotonakin tykkään nauttia hiljaisuudesta. :D

Jenni Vartiaisen Lanka oli tosin kappale, joka oli sanomaltaan niin ihana löytö, että melkein aina itkettää sitä kuunnellessa. Sanotaanpa se tähän kohtaan. Pete Parkkosen "Portaat"-kappaleessa on myös yksi kohta, jota harvemmin kuuntelen herkistymättä. 

"Mun sydämen veit kun ekaa kertaa huusit, niin pienet sormet, oot aivan uusi, oot täydellinen enkä malttaisi oottaa että mä saan sulle kaiken uuden opettaa."  ♥

Mitä halusit ja sait?

Terveen lapsen. Ei lisättävää. ♥

Mitä halusit, muttet saanut?

Sellaista synnytystä kuin jokainen toivoisi. Kaikki meni oikeastaan juuri päinvastoin, miten olisi voinut toivoa. Olin avoimin mielin kaikelle ja varautunut muuttujiin, mutta kun todellisuudessa ei ole mitään tietoa mihin on menossa ennen kuin se tilanne on päällä. Ja olisi kai se voinut helpomminkin mennä - ammattilaiset tämän vahvistivat. 

Ensimmäinen äitienpäivä vietettiin sairaalassa ja osastolla oli tarjolla kakkukahvit. ♥

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Synttärit on 8.6 ja olin yksin koliikki-itkuja huutavan vauvan kanssa kotona. Aivan ihanaa, hehe! Janne kävi pari viikkoa töissä kesäkuussa 3 viikon vanhempainvapaan jälkeen, jonka jälkeen jäi taas 5 viikon kesälomille. Vauva oli alussa melko itkuinen, eikä sille löytynyt selitystä. Tai löytyi niitä selityksiäkin ehkä myöhemmin, mutta tuossa hetkessä niitä ei ollut tiedossa. Oltiin nukuttu yölläkin tosi huonosti ja fiilis oli totta puhuen ihan surkea. :D Ei yhtään synttärifiilis. Ulkonakin taisi olla niin huono sää, että ei käyty vauvan kanssa ulkona koko päivänä. Kuitenkin illalla Jannen töiden jälkeen lähdettiin kävellen Ideaparkiin, kun keli oli jo parantunut. Käytiin uudessa Robert's Coffeessa jäätelöllä. Mielikin koheni ja ulkona paistoi ilta-aurinko. Oli vähän kesäfiilis koleasta kelistä huolimatta, pipo päässä taapertaessa.

Ketä kaipasit?

Vauvaa voisin muuten kaivata, mutta en ole ollut kovin pitkiä aikoja hänestä erossa. Enkä myöskään Jannesta. Ehkä nykyisessä elämäntilanteessa voisi sanoa, että kaipaa omia vanhempia ja lapsen isovanhempia, kun ei olla niin lähellä, että voitaisiin helposti nähdä arkena tai edes viikonloppuinakaan. Lapsenhoitoapua ei ole saatavilla jatkuvasti. :D Ja myös kavereita. Olisihan se kiva, että läheisimmät kaverit asuisivat lähempänä ja voisi nähdä useammin. ♥ Tätin murua olisi tietenkin kiva myös nähdä useammin. ♥

Rico-koiran 12-vuotinen elämä tuli myös päätökseen, 4 päivää vauvan syntymän jälkeen. Koirakaveria ehti tästä johtuen kaipaamaan ja suremaan melko vähän, mutta kyllä hän ansaitsee maininnan vuosipostauksessa. ♥

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

No siis kaipa tähänkin on sanottava Janne. Vaikka välillä varmaan myös hermojani suuresti koettelee, heh. :D Mutta onhan tuossa raskaus- ja imetyshormonihuuruissa, vauvakuplassa ja univajeessa eläessä ollut syytä pitää välillä toisiamme järjissä. Ja onhan vauvakin ollut ihana, sen takia mielellään pitää itsensä järjissään, vaikka hänen tähtensä tässä sekoamaisillaan välillä ollaan, hehe. :D Kavereilla on iso merkitys myös arjessa, vaikka he eivät fyysisesti lähellä olekaan. ♥

Tässä oli vuoden 2023 vuosipostaus. Onpahan ollut melkoinen vuosi täynnä isoja muutoksia - ei voi muuta sanoa! :)♥ Vuosi 2024 on jo hyvässä vauhdissa, mutta paljon on vielä onneksi tätäkin vuotta jäljellä. Ollaan ensi viikonloppuna lähdössä Saariselälle, siinä on taas reissua kerrakseen uudella kokoonpanolla, kun lapsi on tietenkin menossa mukana!

Hyvää kevättä kaikille! ♥ Ja kiitos, kun luit postauksen ja eksyit blogiin! =)

Heidi

Babyshowerit 1.4.2023

 Heippa!

En ole kirjoittanut blogia sen jälkeen, kun poikamme syntyi. Ei ole ollut aikaa, jaksamista tai inspiraatiotakaan. Toisaalta olisi kivaa saada jotakin blogiin muistoksi raskausajasta. Ajattelin nyt kuitenkin sen verran palata raskausaikaan ja viimeiseen kolmannekseen, että koostan blogiin pienen koonnin minun yllätysbabyshowereista! Sain tähän inspiksen Kiirakirsikan blogipostauksesta, jossa hän kertoi omista yllätysvauvajuhlistaan. Tuli itselle niin hyvä fiilis niistä lukiessa, että aloin miettiä, miksi en itse ole koostanut omistani mitään blogiin, kun minulla blogi kerran on - vaikkakin harvakseltaan tätä kirjoitankin. Siispä päätin tehdä tämän postauksen! 

Olin miettinyt, että järjestetäänköhän minulle vauvajuhlia, mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tulin siihen johtopäätökseen, että kaikki kaverini asuvat niin eri puolilla Suomea, että järjestäminen olisi tosi vaikeaa. Miten kaikki pääsisivät samaan aikaan meille Ouluun? Miten kaikki tarjoilut? Hirveä vaiva. Olin oikeastaan luopunut ajatuksesta hyvillä mielin ja sanonut Jannelle, että olisihan se tosi hankalaa ja ymmärrän täysin, jos sellaisia ei tule. Janne vain totesi, että niinpä se varmaan on - ja samaan aikaan tiesi, että kaverit olivat alkaneet järjestää niitä jo hyvissä ajoin helmikuussa tiedustelemalla mahdollista ajankohtaa minun kaikilta läheisiltä kavereiltani! Janne piti salaisuuden hyvin, koska en aavistanut mitään. Ja hän oli pitänyt hyvin puhelimensa viestit piilossa minulta, koska olisin ehkä ihmetellyt ja aavistanutkin jotain, jos Janne olisi viestitellyt illalla Marin kanssa ja minulle ei kerrottaisi mistä on kyse. :D Siksi Mari olikin usein laittanut viestejä päiväaikaan, jotta en vahingossa näkisi viestejä illalla kotona! 

Minulla alkoi raskausvapaa 31.3.23, jolloin olin viimeisen päivän töissä. Pystyin olemaan siihen saakka, vaikka helmi-maaliskuussa jouduin lähtemään välillä aiemmin töistä, koska olin niin väsynyt alhaisten rauta-arvojeni vuoksi ja maaliskuussa otin "omaa lomaa", jotta saan kuormaa vähennettyä ja jaksaisin vielä viimeisellä viikolla olla töissä ja perehdyttää sijaisen. Olimme menossa pääsiäisenä vielä käymään kotikonnuilla, joka oli tästä babyshower-ajankohdasta (1.4) viikon päästä, mutta kyseisen viikonlopun olimme aikoneet olla Oulussa, koska edellisenä olimme Kuusamossa ja Rukalla lyhyellä reissulla. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta mistään. Olin vain tyytyväinen, kun sain hoidettua työt loppuun kunnialla ja sain luvan kanssa lepäillä kotona, eikä tarvinnut stressata, jaksaako lähteä töihin seuraavalla viikolla.

Olimme nähneet Marin kanssa edelliskerran maaliskuun alussa ja silloin hyvästellessämme todettiin, että näemme viimeistään vauvan synnyttyä. Olin melko varma tästä ajatuksesta, koska Marista ei paistanut läpi mitään kyteviä salaisuuksia, haha! 

Onneksi sain töistä asiakkailta ja työkavereilta kukkia, koska ne somistivat mukavasti tarjoilupöytää.

Olimme tilanneet aiemmin pinnasängyn lastentarvikeliikkeeseen, josta tuli ilmoitus viikolla, että sen voi noutaa. Minä olin innokkaana lähdössä sitä noutamaan ja muutama muukin lastentarvikehankinta oli tiedossa, koska hankinnat yleisesti piti ajoittaa aina viikonloppuihin, koska viikolla töiden jälkeen jaksamiseni oli nollassa. Viikonloppuna myös Janne pääsi helpommin mukaan ostoksille. Monesti kauppareissut olivat itselleni jo tosi raskaita ja olin niiden jälkeen aivan loppu, koska liikkuminen alkoi olla hankalaa monien kipujen vuoksi. Olin sanonut jo ennen lähtöä, että mihinkään isoon ruokakauppaan ei ainakaan mennä, koska en selviä sieltä ulos. :D

Kävimme parissa paikassa, kunnes Janne sanoi, että lähdetään jo kotiin syömään, kun alkaa olla nälkä ja käydään ruokakaupassa myöhemmin. En epäillyt tätä yhtään - ihan normaalia toimintaa. 

Kun tulimme kotiin, selitin ihan hirveästi jotakin juttua ja Janne oli varmaan aivan jännityksissään ja yritti kuunnella minua rauhallisesti. Raahasin pinnasängyn patjaa sisään. Avasin oven ja näin ensimmäisenä Baby-ilmapallon, viirit ja muut ilmapallot. Tässä kohtaa minulla ehkä sumeni päässä, koska tuntuu, että aika pysähtyi, haha! Tuijotin ilmapalloja aivan järkyttyneenä ja katsoin Jannea, joka katsoi myös ihmeissään, mutta selvästi sen näköisenä, että tiesi mitä on meneillään. Hetken päästä kaverit pomppasivat esiin meidän kaikista huoneista ja huusivat: "Yllätys!". Minä skannasin järkyttyneenä ketä on paikalla - ja paikalla oli porukkaa ympäri Suomea, kaikki ketä saatoin toivoa! Paikalla oli yhdeksän ystävää, joista kaikki asuvat aivan eri puolilla Suomea. Olin jo tästä niin liikuttunut, että he olivat tulleet paikalle, koska olin ajatellut, että eivät kaikki mitenkään voisi päästä. En osannut ensin sanoa oikein mitään, koska olin niin järkyttynyt - kaverit olivatkin pelänneet, alanko synnyttää järkytyksen määrästä. :D No sentään näin ei käynyt, mutta lopulta sain sanotuksi "Apua" ja "Ihan kuin tämä olisi joku uni", koska siltä tuntui! En ollut aavistanut mitään, mikä oli kyllä paljon Jannen ansiota!

Sitten kysyin, miten te kaikki olette tulleet tänne ja aloin käydä halailukierrosta läpi itkien ja nauraen yhtä aikaa. Järkytyksestä kesti kyllä toipua! :D Kaiken lisäksi minun sisääntuloni kuvattiin videolle! Sitä on ollut huippua katsoa jälkikäteen. =)

Ensimmäinen asia, mitä näin tultuani ovesta sisään, olivat nuo pallot ja serpentiinit!

Myöhemmin selvisi, että autot oli jätetty lähihuoltoasemalle, koska kotimme läheisyydessä ne olisivat herättäneet huomioni. Jopa lähtöajankohtamme oli selvitetty Jannen kautta, jotta Marin suksiboksillinen auto ei tulisi vastaan meitä, etten tunnistaisi sitä! Janne lähti normaaliin tapaan aikaisemmin ulos, koska useimmiten minua pitää odottaa (ainakin entisessä elämässä ennen lasta :D), niin hän oli siinä pihalla käyskennellessään vienyt vara-avaimen Marin kanssa ennaltasovittuun paikkaan. Kengät olivat kyllä eteisessä kasassa, mutta en siihen ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota sisään tullessani. Takit taisivat olla jossain muualla silloin. 

Olimme viikolla imuroineet, kun Janne tyhjensi tuhkia takasta ja samalla kun otetaan imuri esille, niin samahan se on imuroida kauttaaltaan muutenkin. Suurempia siivouksia ei oltu tehty, mutta Janne kertoi vähän vessanpönttöä pesseen ilman, että olin sitä huomannut - koska yleensä minä hoidan enemmän sisätilojen siivousta. Sänky oli myös petaamatta, mutta kieltämättä jos sen olisimme tehneet, epäilykseni olisivat heränneet, koska se tehdään vain silloin, jos joku on tulossa kylään. :D Ja kyseessä oli läheiset kaverit, joten eipä tuolla niin suurta väliä ole, vaikka ei ole paikat tiptop! Onneksi meillä on yleisesti perussiistiä, vaikka joku tupsahtaisi kylään yhtäkkiä.

Jossain vaiheessa mietin, että olenko edes kunnolla pukeissa, mutta olimme lähteneet kaupoille, jolloin onneksi tulee yleensä puettua jotain järkevää päälle, etten ollut pyjamassa. :D Eikä sekään ole läheisten kavereiden kesken se tärkein juttu, olenko hienosti pukeutunut, onko hiukset laitettu, meikattu, tälläydytty! En olisi sitä normaalistikaan heidän kanssaan. Tärkeintä on, että yllätys onnistui! ♥

Kaverit olivat tehneet vaippakakun, jossa oli myös muutamia pikkulahjoja seassa. Sain muitakin lahjoja, mutta yhteinen lahja kaikilta oli lahjakortti Newborn-kuvaukseen! Se oli tosi ihana ajatus, koska olin ajatellutkin, että sellainen olisi kiva. Mari otti odotuskuvat ja hän toivoi, että olen niihin tyytyväinen, etten mene ottamaan mitään odotuskuvat + newborn-kuvaus pakettitarjousta mistään. Kieltämättä ei käynyt mielessäkään - kuvat olivat ihania ja ei ollut tarvetta mennä uuteen kuvaukseen ammattikuvaajalle! 

Suunnitelma minun yllättämiseeni oli ollut aukoton - muuten paitsi jos olisin keksinyt, että en jaksakaan lähteä kauppaan väsymyksen vuoksi. Mutta sekään ei käynyt mielessä, koska olin vain tyytyväinen, jos tuli lähdettyä edes johonkin, koska en päässyt enää kovin hyvin liikkumaan ja en jaksanut kävellä/seistä kauaa. Totesin vain kotiin ajaessamme, että: "Onneksi en ole aivan loppu, oli hyvä idea mennä kotiin syömään ja lepäämään ja vasta sitten kauppaan." :D Samaan aikaan kaverit järjestelivät meillä kotona täyttä päätä ja odottivat jännittyneinä, kauanko meillä kestää ajaa Limingantullista kotiin, koska Janne oli ilmoittanut, että lähdemme. 

Kotona odottikin kunnon tarjoilut, joita kaverit olivat tehneet yhteistyössä! Kakut, piirakat ja salaatit olivat matkanneet Vuokatista, Rovaniemeltä, Haapavedeltä ja ties mistä asti hyvin pakattuina. Kaikki tarjottavat olivat todella hyviä! Jannekin pääsi osingoille tarjoiluista, mutta lähti sitten hiihtämään, kun varsinainen ohjelma alkoi.

Ohjelmassa oli vauvakuvien arvaaminen - jokaiselta paikallaolijalta sekä muutamalta etänä osallistuvalta kaverilta oli tullut vauvakuvia, joista minun piti arvata, kuka on kyseessä. Arvailu oli joidenkin kohdalla todella helpooa ja yhdennäköisyys oli ilmiselvä, mutta joidenkin kohdalla todella hankalaa! Vaikka paikalla oli myös kaksi lapsuudenkaveria, niin en tunnistanut heitäkään aivan ilmiselvästi, vaikka olen nähnyt heidät lapsena, haha!

Seuraavassa ohjelmanumerossa minun piti poistua huoneesta ja jokaisen piti leikata sen mittainen naru, jonka ajattelee olevan minun halkaisijani mahan kohdalta tuolla hetkellä. Tämä oli hauska, haha, sillä monilla oli narua varmaan kaksi metriä. :D En ollut ihan niin iso! Pari kaveria oli arvioinut kokoni aika lähelle kuitenkin!
Lisäksi oli pilttien maistelua - minulla siis silmät sidottuina. Kaikki maut eivät kieltämättä olleet kovin selkeitä, eivätkä kyllä hyviäkään. :D Tuli mieleen lapsuuden synttärit, kun usein järjestettiin sokkomaistelut yhtenä ohjelmanumerona!

Lisäksi oli vielä vauva-alias mikä meinasi unohtua! Eli selitettiin vauva-aiheisia sanoja muille.

Huivi silmillä sokkona pilttien maistelua :D

Sitten oli vielä paperilappunen, johon piti täyttää lapsen syntymäpäivä, paino, pituus ja nimi! Nämä olivat mielenkiintoisia ja palasin näihin vielä syntymän ja ristiäisten jälkeen. Kukaan ei ollut arvannut syntymäpäivää oikein, koska hän syntyi täsmälleen laskettuna päivänä, jota kukaan ei arvannut tapahtuvaksi. :D Eikä sen koommin muitakaan kohtia ollut täysin oikein, mutta pituudessa ja painossa muutama oli arvannut todella lähelle! Nimen suhteen ei ollut oikeita veikkauksia, mutta yhdellä kaverilla oli vahva aavistus J-alkuisesta nimestä. Se ei ollut meillekään itsestäänselvyys, mutta lopulta päädyimme kuitenkin J-alkuiseen nimeen!
Lisäksi oli rentoa yhdessäoloa ja jutustelua, mikä sekin on aina parasta! 

Neljä kaveria jäivät vielä meille yöksi, mikä sekin oli yllätys, haha. Toki mielelläni otin heidät yöksi, koska isossa porukassa ei ehdi aina niin paljoa jutella kaikkien kanssa, joten oli mukavaa jatkaa yhdessäoloa vielä muutaman kanssa. Osa porukasta lähti junalla tai autolla takaisin eri suuntiin Suomea samana päivänä. Syötiin vielä illalla hyvin, joten ihan hyvä olikin, että mentiin ruokakauppaan vasta illalla... :D Saunassa sain vielä jalkakylvyn! Kaikki oli mietitty. ♥

Oli todella ihanat vauvajuhlat ja todellinen yllätys! Eikä ollut aprillia, vaikka aprillipäivä olikin haha. Minua ei ole koskaan tuolla tavalla yllätetty, niin reaktioni oli itsellekin yllätys! Joku voisi ahdistua kuoliaaksi pelkästä ajatuksesta, että porukka tulisi kotiin ilmoittamatta ja ettei itse tietäisi, paikat eivät olisi järjestyksessä, sänky pedattuna, ei olisi kunnolla siivottu, ei olisi itse kunnolla laittautunut, jne. Mutta kaverit tuntevat minut kuitenkin niin hyvin, että he pohjimmiltaan tietävät, että vaikka saatan käydä läpi tällaisia keloja, niin nämä asiat eivät lopulta haittaa minua eikä niillä ole isoa merkitystä. Kunhan olen suunnilleen pukeissa ja harjannut hiukseni, se on aivan riittävää. Oikeastaan totesinkin, että ihan hyvä, etten ollut jaksanut laittaa edes ripsiväriä, koska olisin itkenyt sen kuitenkin pois heti alkuunsa. :D

Arvostin enemmän yllätystä kuin sitä, että olinko saanut mahdollisuutta laittaa itseni ja kotini parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään. ♥

Niin, ja meillä oli nuo ilmapallot kotona vielä vappunakin. Sen jälkeen puhkoin ne pois, mutta yksi vielä jäi johonkin nurkkaan ja Janne pomputteli sitä vielä viimeisinä päivinä ennen synnyttämään lähtöä. Kestäviä palloja tosiaan! 

KIITOS Mari, Eevi, Reetta, Emmi, Terhi, Mari L., Maarit, Suvi ja Veera, kun olitte paikalla toteuttamassa tätä yllätystä! Erityisesti Mari, joka ilmeisesti hoiti suurimman osan käytännön järjestelyistä ja ihmisten tiedottamisesta. ♥ Kiitos myös etänä osallistuneille Tiia (ja Leevi 2 viikkoa), Tanja ja Ella! ♥

Heidi

Postaus vuodesta 2022

Nyt meinasi käydä jo niin, että jo vuosia koostettu perinteikäs vuosipostaus meinaa jäädä tekemättä menneestä vuodesta 2022, mutta ehtiihän sen vielä huhtikuussakin?! :D Olen todennut, että ehkä äitiysvapaalla minulla voisi olla tälle(kin) aikaa. Siispä pidemmittä puheitta kysymysten pariin - tietenkin vuoden varrelta otettujen kuvien kera! 

Edelliset vuosipostaukset:

Postaus vuodesta 2018

Postaus vuodesta 2019

Postaus vuodesta 2020

Postaus vuodesta 2021

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Uusia työkavereita ainakin! =)

Oletko tehnyt jotain vuonna 2022, mitä et ole ennen tehnyt?

Kyllähän viime vuonna on useampikin uusi asia tullut koettua. Alkuvuodesta työpaikan vaihtuminen ja palkansaajaksi siirtyminen omassa ammatissa. Syksymmällä raskauden seurantaan liittyvät neuvolakäynnit, ultraukset, jne. Uuden äärellä on oltu monessa suhteessa! 

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

7 vuotta tuli täyteen marraskuussa. :)

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.

Itsenäisyyspäivän aikaan nähtiin hyvien ystävien kanssa Rovaniemellä ja keskusteltiin, mitkä ovat olleet vuoden parhaimpia juttuja. Nimesin tuolloin työpaikan vaihtumisen ja työnkuvan muuttumisen monipuolisempaan ja mieleisempään suuntaan, kesäreissut ja kauan odotetut stadionkeikat, vuoden sisään kolme tapaamista tällä samalla kaveriporukalla eri puolilla Suomea sekä raskaaksi tuleminen. 

Käytiin heti tammikuun 2022 alussa Imatralla Jannen SM-kisoissa ja samalla Kolilla, jolloin tuli kunnon Itä-Suomi turnee ja muutamaan päivään 1200km automatkustusta! Huhtikuussa olimme reissussa Luostolla ja yhden yön Syötteellä. 

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

En ole. =)

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Kyllä tavallaan, koska tein jo henkistä valmistautumista raskautta ajatellen puolisen vuotta ennen kuin raskautuminen oli edes ajankohtaista. Pikkuhiljaa kasvoin ajatukseen ja keräsin tietoa vähitellen. Uuden työn kanssakin olen ollut uuden edessä monen monta kertaa, joten henkistä kasvua on pitänyt tapahtua. 

Oletko lihonut?

Kyllä vain. :D Pitkälti raskaudesta johtuen, mutta senkin puolesta melko vähän, varsinkin viime vuoden puolella painonnousu oli hyvin maltillista. Olin siitä jossain vaiheessa huolissani, vaikka neuvolassa asian suhteen ei esitetty huolta, koska vauva kasvoi hyvin. Painon kertyminen raskaana on kuitenkin yksilöllistä ja suurin osa painosta kertyy yleensä lähempänä viimeistä kolmannesta. On sitä tähän mennessä jo kertynyt, mutta ei mitään älyttömyyksiä siltikään. 

Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?

Joka vuosi mietin, mitä ihmettä pitäisi tehdä, että saisin porttikiellon? Mietin samaa nytkin, eli ei, en ole saanut porttikieltoa. :D

Oletko ollut elokuvissa tämän vuoden aikana?

Luulen, että en ole ollut elokuvissa ollenkaan menneen vuoden aikana. Edellisenä käytiin useamman kerran, kun oli leffalippuja käytettävänä, mutta voi hyvinkin olla, että vuonna 2022 ei käyty elokuvissa ollenkaan. En ainakaan muista. 

Oletko ottanut tatuointia/lävistyksiä viimeisen vuoden aikana?

En ole.

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Näitä oli ehkä useampiakin ja lisää on tulossa tänä vuonna! Mukaan lukien minä itse. :D Mutta myös useampia muita läheisiä. 

Kuoliko kukaan läheisesi?

Kummini kuoli ja hänen hautajaisiaan vietettiin 9. joulukuuta, mutta minä menin sairastumaan (taas) koronaan, enkä päässyt paikalle. Se kyllä harmitti, mutta eipä tälle mitään voinut.

Missä maissa kävit?

Suomi-matkailun lisäksi kävimme Virossa, Tallinnassa! Se oli kiva reissu, Janne ei ollut aikaisemmin käynyt siellä. Itse olen käynyt kerran aikaisemmin Marin kanssa 6 vuotta sitten pääsiäisenä. Tällä kertaa ei ollut huhtikuinen kolea sää, vaan kauhea helle! 

Mitä haluaisit vuodelta 2023 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2022?

Isoimpana toiveena on varmasti saada olla äiti pienelle ihmeelle. :) <3 

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2022?

2.7 ja 9.7 olivat kauan odotetut Olympiastadion keikat: ensin Apulanta ja viikon päästä Sunrise Avenue. Lisäksi 2.9 on jäänyt mieleen, koska silloin tein positiivisen raskaustestin. =) Ultrat olivat 2.11 ja 30.12, ovat jääneet mieleen nekin - kyllä niitä niin kovasti odottikin! 

Vuoden suurin saavutuksesi?

Alkuvuodesta tein kovasti töitä päästäkseni uuteen työhön ja halusin monipuolistaa työnkuvaani hieromisesta enemmän fysioterapeutin työn suuntaan - ja onnistuin siinä lopulta erittäin nopeasti, kunhan otin itse härkää sarvista ja tein asian eteen konkreettisia siirtoja! Lähetin avoimen hakemuksen kohdistamatta sitä suoraan mihinkään tiettyyn paikkaan ja ei mennyt kauaakaan, kun isot pyörät olivat jo pyörimässä ja muutoksen tuulia oli niin, että tukka pyöri päässä. :D Tilanne vaati heittäytymistä, mutta muutosta olin kovasti toivonutkin. 

Ja suurin epäonnistuminen?

En keksi mitään suurempaa epäonnistumista tähän.

Kärsitkö vammoista?

En taida olla kärsinyt suuremmin vammoista, mutta sairasteluista syksyllä kyllä siitäkin edestä. Edellisvuoden postauksessa olin kirjoittanut yhdeksi suurimmista saavutuksistani koronalta välttymisen, niin menneenä syksynä sairastin koronan kaksi kertaa ja olin vielä tavallisessa flunssassa kerran. Raskaus taisi nujertaa vastustuskykyni kokonaan. Onneksi sittemmin olen ollut terveempi! 

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Keikkaliput oli ostettu jo vuosia sitten (kiitos koronan.. :D), mutta varmaankin kesälomareissuun voisi tämä liittyä. Eihän minulla kertyneitä kesälomia vielä ollut, mutta pidin 2 kokonaista viikkoa palkatonta lomaa ja vaikka se onkin iso raha palkasta pois, niin en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Kevät oli ollut yhtä hullunmyllyä kahden työn kanssa, uuteen työhön siirtymisvaiheessa ja toiminimen lopettamisen murroksessa. Loma oli todellakin tarpeen ja se oli aivan huippu! Kelit olivat tosi hyvät ja oli lämmintä, mieluummin vietin helteet lomalla kuin töissä hikoillessa. Olin koko loman reissussa, mikä on toisaalta raskasta, mutta reissu oli oikein onnistunut ja monivivahteinen. Muistelen pelkästään lämmöllä - kirjaimellisesti!

Alla kuitenkin kuvia muiltakin reissuilta kuin loman ajalta  - yhtä ainutlaatuisia kaikki! Muun muassa Hiidenportin kansallispuisto, Ilomantsin suunnalla mökkeily ja Rovaniemellä Reetan luona vierailu itsenäisyyspäivän aikaan. Samalla porukalla saatiin nähtyä näin monta kertaa oikeastaan puolen vuoden sisään! =) Sovittiin vaan aina seuraava kerta edellisellä näkemisellä valmiiksi! 

Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta?

Ystävät, Janne, useammat työkaverit myös! 

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Töissä tulee ajoittain ylimääräistä stressiä/ahdistusta muutamasta syystä johtuen (vaikka työpaikassa viihdyn kyllä hyvin!), ehkä sen voisi nimetä toistuvuutensa vuoksi tähän kohtaan, sen enempää avaamatta asiaa. 

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Pitkälti asumis- ja ruokailukustannuksiin sekä polttoaineeseen, jonka hinta onkin ollut tapetilla jo pidemmän aikaa. :D Varsinkin työmatkojen pidentyessä polttoainetta on täytynyt useammin ostaa. 

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi, kun meille on nyt tulossa vauva, joka on toivottu ja onnellinen asia. <3 

Oletko oppinut jonkin uuden taidon/kehittänyt osaamistasi jollain osa-alueella menneen vuoden aikana? 

Elokuun lopussa kävin Tampereella koulutuksen purentaelimistön toimintahäiriöihin (TMD) liittyen, eli siltä osin hankin uusia taitoja. En ollut käynyt Tampereella oikeastaan aikaisemmin ja samalla tuli tutkittua uutta kaupunkia, mikä oli kivaa! Koulutus järjestettiin Varalan urheiluopistolla ja majoituin siellä itsekseni. Kävin myös muutamia koulutuksia Fysios Akatemian kautta kaularankaan ja yläraajaan liittyen, joissa tuli vanhan tiedon kertausta ja myös uuttakin tietoa. Kirjallisten töiden, kuten Kela-palautteiden suhteen, on myös tapahtunut kehitystä, koska aiemmassa työssä ei tarvinnut tällaisia hoitaa. Lähinnä suurin osaamisen kehittyminen liittyykin viime vuoden osalta työhön. 

Rikkaampi vai köyhempi?

Ehkä köyhempi, kun on ollut paljon lastentarvikehankintoja. :D Vaikka paljon on hankittu kaikkea käytettynä ja on saatu asioita myös lahjoituksena/lahjaksi. 

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Entä vähemmän?

Työt haittaa hyviä harrastuksia, haha. Mutta olen ollut muutoin työkuvioihin ihan tyytyväinen ja osittain omasta viitseliäisyydestäkin on kiinni, että ei ehdi/jaksa niin paljon harrastaa. Syksyllä olin jo raskaana, joka myös verotti jaksamista jonkin verran ja pahoinvointiakin oli, joten olokaan ei ollut aina ihan paras liikuntaa, töitä tai mitään muutakaan ajatellen. :D 

Miten aiot viettää uuden vuoden?

Uuden vuoden vietimme konkreettisesti Jannen kaverien luona Oulussa. Tulimme edellisenä päivänä Ouluun rakenneultraa varten. Muutoin uuteen vuoteen 2023 on luvassa paljon isoja muutoksia lapsen saamisen myötä ja mielenkiinnolla odotamme uutta elämänvaihetta, sillä tätä meille tyypillistä elämää on tullut vietettyä jo pitkään.

Allaoleva kuva on Etelä-Konneveden kansallispuistosta viime helatorstain ajalta, jolloin Putaalta käsin ajettiin päiväreissulle vaeltamaan sinne. 

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

En oikein tiedä, vaikka kuinka tätäkin kysymystä mietin. Ehkä olisi vaan kiva elää jotkut mukavat hetket uudelleen tai päästä seuraamaan niitä "kärpäsenä katossa", jotta voisi kokea ne uudestaan. 

Rakastuitko vuonna 2022?

Rakastaminen jatkuu. <3

Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?

Syksyllä koronaa sairastaessani löysin sattumalta nuoruudessani Summerista katsomani sarjan H2O:n ja myöskin Serranon perheen, jota seurasin noin 10 vuotta sitten, kun jaksoja näytettiin telkkarissa! Serranoita olen katsonut kyllä vielä tänä keväänäkin, koska jaksot ovat pitkiä (1h 15min - 1h 30min) ja jaksoja ja kausia on paljon. Sykkeen uusi kausi tuli melko nopeasti katsottua, mutta nimeän ehkä ykköseksi Serranot! 

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En vihaa ketään.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Pakko myöntää, että en ole varmaan lukenut mitään kirjoja enkä suuremmin kuunnellutkaan. Olen hurahtanut podcasteihin ja kuuntelen laidasta laitaan eri podeja: asiapitoisia, ei-niin-asiapitoisia, kaikenlaisia sekaisin. Podcasteja kuuntelemalla olen paljon valmistautunut myös raskaus- ja synnytysaiheisiin. Nyt kun työmatka on hieman pidentynyt, niin matkan aikana ehtii kuunnellakin paljon paremmin, kun ei tarvitse aivan heti lopettaa! Perustelen kirjojen lukemattomuutta ja kuuntelemattomuutta siis tällä, mutta koen podcastien lisänneen yleistietoani monestakin aiheesta ja olen saanut uusia näkökulmia moniin eri aihealueisiin ihan vaan podeja kuuntelemalla! 

Kuva kesällä Hangossa, jossa käytiin Helsingistä päiväseltään.

Entä musiikillinen löytö?

Ei taida olla uusia löytöjä viime vuodelta. Olen kuunnellut mielestäni vähemmän musiikkia muutenkin, kun olen käyttänyt sen ajan podcastien kuunteluun esim. työmatkojen aikana. Musiikilla ei jotenkaan ole ollut samanlaista sijaa arjessani pitkään aikaan, enkä ole aktiivisesti jaksanut etsiä uutta kuunneltavaa. 

Mitä halusit ja sait?

Viime vuoden alkupuolella nostettiin lapsiaihe esille ja lähdettiin pikkuhiljaa sitä kohti orientoitumaan, varsinkin minä podcastieni muodossa! Ollaan onnekkaita, että kaikki meni suunnitellusti ja tulin raskaaksi silloin kuin oltiin ajateltukin. Se on isoin juttu viime vuodelta. 

Mitä halusit, muttet saanut?

Tuntuu nyt, että sain enemmän kuin uskalsin toivoakaan, kun meistä on tulossa vanhempia. Ja sain vaihdettua työpaikkaa, mikä sekin oli alkuvuonna 2022 isona toiveena. Olen saanut viime vuodelta paljon. Ehkä tähän voisi vastata jotain pikkujuttuja, mutta kaiken tämän rinnalla ne tuntuvat melko yhdentekeviltä. 

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Olin töissä. :D Nyt sentään kerroin asian töissä, kun vein sinne pientä purtavaa synttärien kunniaksi ja juotiin työkavereiden kanssa synttärikahvit. Käytiin Jannen kanssa puistokahvila Makiassa illalla synttärikakulla ja kiertelemässä keskustassa. Koeajoin uutta mekkoani, joka oli oikein kiva! 

Ketä kaipasit?

Jannea ja ystäviä, jotka asuvat kaukana! Onneksi useamman kanssa on nähty moneen kertaan viime vuoden aikana, mikä on ollut huippua! =) Ja myös tätin mussukkaa. <3

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Janne, kaverit. <3 

Tässäpä mennyt vuosi pääpiirteittäin koostettuna jälleen perinteikkääseen vuosipostaukseen, jonka lopulta huhtikuun nimissä sain tehdyksi! Vuosipostaus 2023 tulee näyttämään paljon erilaiselta monen vastattavan kohdan suhteen. Mielenkiinnolla odotan, millainen vuosi tästä vielä tuleekaan! :) 

Heidi