Kuulumisia Reginasta, Prince Albertista ja Kalliovuorilta

Heipparallaa!

Nyt on tähän asti pahimmasta kouluviikosta selvitty: kaksi tenttiä, 2 tehtävää yms. Nyt sai ihan luvan kanssa tehdä tutkimusta talviloman kohteisiin: Calgaryyn ja Edmontoniin, sekä kirjoittaa blogia! Kuvia on kertynytkin melkoinen määrä näinkin lyhyessä ajassa, lisäilen niistä muutaman blogin puolelle teidän katseltavaksi.

Tämä on jokapäiväinen maisemani huoneeni ikkunasta. Maisema vaihtelee sään mukaan. Joskus on niin sumuista, ettei ikkunasta näe mitään! Toisinaan taas on todella kaunista, kun aurinko paistaa.

Tässä on sama maisema sumuisella säällä!

Kävimme meksikolaisen kämppiksen kanssa seikkailemassa keskustassa yhtenä sunnuntaipäivänä tammikuun puolella, mutta jälkikäteen voi sanoa, että olipahan reissu mutta tulipahan tehtyä! Saskatchewan on Kanadan kylmimpiä provinsseja johtuen preeriasta, jonka tasaisuuden vuoksi myös tuulet yltyvät koviksi ja voin sanoa, että -30 kelillä ei ole hirveän lämmin, kun vielä tuulee! Alkaa Oulu jäädä toiseksi tuuliensa kanssa, vaikka tähän asti luulin, että siellä tuulee. Tuolloin oli -18, mikä ei pakkasena itselle ole niin järkyttävä, mutta se tuuli. Tuuli tuntuu aivan kuolettavan kylmältä noilla keleillä. Meksikolainen kaveri meinasi oikeasti jäätyä kuoliaaksi. Itsellä sentään on jonkinlainen pakkasen sietokyky olemassa.

Keskusta on loppujen lopuksi pieni ja sen oppii hahmottamaan varmasti nopeasti, kun siellä tarkenee paremmin liikkua. Tähän aikaan vuodesta ulkona liikkuminen täällä on hengissä selviytymistaistelu. :D Kuvien ottaminenkin lähes mahdotonta, koska välittömästi, kun otat hanskan pois, käsi on jäätynyt toimintakyvyttömäksi. Pakkasen purevuus kasvaa äkkiä -15 astetta, kun tuulee. Sääennuste onkin näyttänyt, että -30, tuntuu kuin -45.

Canmoren reissun jälkeen Kalliovuorilla tuli todettua, että kauniimpaakin Kanadaa olisi olemassa. Oli jo lähtiessäkin tiedossa, ettei Regina tai Saskatchewan ylipäätänsä ole Kanadaa parhaimmillaan niin ilmastollisesti, maastonmuodollisesti kuin maisemallisesti. Täällä on tasaisempaa kuin Oulussa, tuulee hirvittävästi jos on tuullakseen ja on koko ajan kylmä. Välissä on lämpimämpiä päiviä, kun lähden mielelläni treenaamaan ulos! Onneksi täällä on hyvät sisäliikuntamahdollisuudet, hyvä kuntosali ja sisäjuoksuradat. 

Kuitenkin totesin myös sen, että jos en olisi tullut vaihtoon Reginaan, Saskatchewaniin, en todennäköisesti olisi tullut ikinä käyneeksi Saskatchewanissa. Se ei ole niin sanotusti suosittu turistikohde, ja jos olisin ollut jossain muussa kaupungissa, toisessa provinssissa, tuskinpa Saskatchewan olisi päässyt pakollisten matkakohteiden listalle. Kuitenkin nyt, kun olen täällä, minulla tulee käytyä niissä pakollisissa matkakohteissa, mutta saan nähdä myös elämää Saskatchewanissa. Pidän tästä paikasta ja ihmisistä todella. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Ei minulle ole siitä mitään valittamista ja luonnonvoimille  ja maastonmuodoille emme mitään voi, joten minulla ei ole valittamista yhtään mistään. Tiesin, mihin olen tulossa ja olen myös tyytyväinen, että tulin juuri tänne! 

Ystävällisistä ihmisistä puheen ollen, olen tutustunut paikallisiin hiihtäjiin ja pääsin yhden perheen kanssa Prince Albertiin, jossa järjestettiin Prince Albert Loppet ja hiihdin siellä 35km. Minulla oli hyvin tervetullut olo, kun kaikki tuntuivat tuntevan minut, koska olin ilmoittautuessa kirjoittanut seurakseni Kiuruveden Urheilijat, Finland. Toki ne ihmiset, joiden mukana olin, esittelivät minut monille ihmisille, mutta myös jotkut tulivat kyselemään, että oletko sinä se suomalainen tyttö. Ilmeisesti heillä ei usein ole suomalaisia hiihtäjiä tapahtumassaan, mutta se oli vain mukavaa! Reitti oli Saskatchewanin tasaisista maastonmuodoista huolimatta vaihteleva, oli myös ylämäkiä ja alamäkiä. Reittiin meni lähes neljä tuntia (3:45h) pk-vauhdilla ja juomataukoja pitäen, koska yöllä satoi aivan hirveästi lunta ja latu oli todella pehmeä ja irtolunta oli todella paljon. Onnistuin sen takia myös kerran kaatumaan niin täydellisesti mahalleni alamäessä, että ihan naurattaa jälkikäteenkin. Ei sattunut, kun lunta oli niin paljon, vaikka menin aivan kädet ojossa lumikinokseen ja näytin sen jälkeen lumiukolta! Ihan kirjaimellisesti, housuni olivat takaa aivan lumiset ja kuvassa oleva tyttö auttoi minua puhdistamaan lumet pois. :D

Tästä autosta otetusta kuvasta saa pientä käsitystä, millaisesta alueesta on kyse. Tiet ovat pääosin TODELLA suoria ja mutkia ei juuri ole. Tasaista aukeaa riittää silmän kantamattomiin, mikä on omalla tavallaan siistiä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse itse ajaa, voisin nukahtaa niin tasaiseen tiehen. :D Kuitenkin välillä keskellä tasaista preeriaa voi olla suuriakin laaksoja, jotka näyttävät siltä kuin olisi maastonmuotoja. Nekin ovat omalla tavallaan todella kauniita, vaikka eivät samalla tavalla pistä tuijottamaan suu auki kuin Kalliovuoret (niistä enemmän alempana!). 

Yhtenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meillä tuli klo 1:30 palohälytys. Se oli harjoitus, mutta kaikkien piti poistua rakennuksesta, enkä olisi mielelläni jäänytkään sinne palohälytyksen keskelle yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko. Tosin kun minä ja meksikolainen vaihtari alkujärkytyksestä toivuimme (kahdelle muulle paloharjoitus oli tuttu juttu), aloimme vaihtaa nopeasti vaatteita ja kerätä tavaraa mukaan, laittaa kenkiä ja takkia... :D

Päästiin onneksi vastapäiseen rakennukseen sisälle, koska ulkona oli -25 ja lumisade. Paikalle tuli paloautot ja poliisi, koska heidän pitää aina tulla tarkistamaan tilanne, vaikka kyseessä olikin harjoitus. Koko hommaan meni noin tunti, sitten kävelimme keskellä yötä kymmenenteen kerrokseen, koska hissi oli niin ruuhkainen. Ja tietenkin piti tulla ne kymmenen kerrosta myös alas, koska "tulipalon" aikana hissit eivät tietenkään ole käytössä. Tämä kuva oli vaihtarien Whatsapp-ryhmässä, jonka joku oli ottanut viereisen opiskelija-asuntolan ikkunasta. Tässä vaiheessa kaikki olivat jo vastapäisen rakennuksen sisätiloissa, koska porukka olisi jäätynyt kuoliaaksi muuten. :D

Ja palohälytyksistä puheen ollen, meillä oli yksi eilenkin. Se oli tosin oikea, mutta ilmeisesti mitään vakavaa ei oikeasti tapahtunut. Joku todennäköisesti kokkasi ja poltti jotain pohjaan, avasi asunnon oven ja härdelli on varma, koska kämppikset kertoivat, että käytävän palovaroittimet ovat herkät pienellekin kärylle ja siksi ÄLÄ KOSKAAN avaa ovea, jos poltat jotain, vaan avaa ikkuna. Säästytään paljolta vaivalta.

En siis itse ollut kotona tuolloin - ONNEKSI!! Olin tekemässä online tenttiä kirjastossa, mutta ennen lähtöä mietin, menenkö kirjastoon vai jäänkö tekemään sen kämpälle. Onneksi menin kirjastoon, koska muuten tentti olisi keskeytynyt palohälytyksen vuoksi ja sekös olisi ärsyttänyt!! :D Yritin tentin tehtyäni tulla käymään nopeasti asunnolla ennen tunnin alkua hakemaan kirjan ja viemään läppärin pois, mutta en päässyt sisälle, kun kaikki oli juuri evakuoitu rakennuksesta ja porukka oli jälleen vastapäisessä rakennuksessa sisällä, joten en nähnyt heitä. Minulle sanottiin, etten saa mennä sisälle, kun siellä on palohälytys. Kysyin, onko siellä oikea tulipalo ja mies sanoi, että ainakin palohälytys soi, mutta ei todennäköisesti pahempaa. No, harvoin sitä näin iisisti ottaa palohälytyksen, mutta tallustelin takaisin koululle ja menin luennolle. Sen jälkeen pääsinkin jo sisälle. :DD Enkä olisi tiennyt mitään koko asiasta, jos en olisi sattunut paikalle juuri silloin.

Käytiin katsomassa Regina Pats-Saskatoon Blades jääkiekkopeli, joka oli ilmainen opiskelijoille. Seuraavana iltana oltiin katsomassa naisten ja miesten yliopistosarjan koripallopelit, jossa pelasi Regina Cougars ja Saskatoon. Cheerleading väkeä kävi myös esiintymässä. Koripalloon pääsimme myös ilmaiseksi kyseisellä lipulla.

Tämä on lentokoneen ikkunasta, kun lähdin Reginasta Calgaryyn ja siitä Canmoreen. Näkymä oli hieno illalla, kun kaupungin valot pystyi näkemään ikkunasta. Myös koneen lentäessä kauemmaksi, kaupungin rajat pystyi näkemään selvästi. Kaupunki ei loppujen lopuksi näyttänyt kovinkaan isolta, kun valojen ääriviivat näki taivaalta käsin. 

Perjantaina 8.2. olin katsomassa Canmoressa ampumahiihdon maailman cupin viestiä. Pakkanen sotki kisoja ja lauantain viesti siirtyi perjantaille, lauantain pikamatkan kisa siirtyi sunnuntaille, joka sitten lopulta peruttiin, kun pakkanen oli niin kova. Vähän harmitti, kun en päässyt katsomaan suomalaisten kilpailua, koska he eivät kilpailleet viestissä, mutta minkäpä luontoäidin voimille mahdamme! Viestipäiväkin oli kylmä niin hiihtäjille kuin katsojille, mutta erityisesti hiihtäjille, koska he suurimman työn siellä pakkasessa tekevät. Itselläni oli vip-lippu, jonka kaverini Anna hommasi minulle, joten pystyin menemään lämmittelemään lämmitettyyn vip-telttaan ja siellä näkyi myös kilpailut televisioruuduilta, sekä oli myös saatavilla kaikenlaista ruokaa ja juomaa. Anna oli valokuvaajana kilpailuissa ja päivitti Canmore Biathlon sosiaalisia medioita. 

Tämän tekstin ylläoleva kuva on ystäväni Annan kodin etupihalta. Maisemat ovat aivan huikeat, olisipa hienoa itsekin nähdä noin hulppeat vuoret heti kun astuu ovesta ulos! Perjantai oli ensimmäinen päivä, kun oikeasti näin vuoret, koska torstai-iltana oli jo niin pimeää, ettei ikkunasta nähnyt mitään. He oikeasti asuvat keskellä vuoria ja vuoret ovat kirjaimellisesti KAIKKIALLA. Katsotpa mihin suuntaan vain, näet vuoret. Se on uskomattoman siistiä ja upein asia mitä olen tähänastisen elämäni aikana nähnyt.

Perjantai oli kuitenkin hieman pilvinen, joten vuoret aukesivat minulle kaikessa kauneudessaan vasta lauantaina, kun aurinko paistoi kirkkaasti. Olen niin onnellinen, että tämä ei jää ainoaksi kerrakseni vuorilla, vaan pääsen sinne vielä monta kertaa uudestaan. Saan olla siis onnekas, että on suhteita ja tuttuja juuri tuolla suunnalla Kanadaa! 

Lauantaina ei ollutkaan siis kisoja pakkasen vuoksi, joten Anna halusi viedä minut johonkin siistiin paikkaan. Hän on ampumahiihtäjä itse ja hänen ampumahiihtoystäviään oli leirillä Canmoressa. Anna kysyi heiltä, voimmeko me liittyä seuraan lauantain hiihtotreeniin Banffissa ja se oli ilmeisesti ok. Mietin jossain vaiheessa, mihin olen oikein lähtenyt, kun menimme Banffiin heidän kolmella pakettiautollaan, jotka oli aivan täyteen ahdettu hiihtäjiä ja hiihtokamppeita. Keli oli kylmä, mikä myös pisti miettimään, mihin oikein olen lähtenyt, mutta ei hirveästi ollut muitakaan vaihtoehtoja kuin hiihtää 1h 50min, kun olin heidän mukaansa lähtenyt! Minulle kylmät kelit eivät tee hyvää, mutta onneksi olen sentään Suomesta, niin olen tottunut kylmään. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vihaan kovia pakkasia, koska ne eivät sovi minun keuhkoilleni ja keholleni. Kuitenkin hiihtolenkistä tuli selvittyä hengissä ja oli mukavaa hiihtää Banffissa, vaikka latu olikin metsän keskellä, joten vuoria ei juurikaan näkynyt puiden takaa. Oikeastaan se oli varmasti hyvä, ettei ainakaan tuullut.

Hiihtolenkin jälkeen menimme Annan kanssa kiertelemään Banffin keskustaan, kunhan olimme vaihtaneet kuivaa ja lämmintä vaatetta päälle. Tuli ostettua myös muutamia tuliaisia ja postikortit (joiden lähettäminen on ollut taas oma työmaansa, koska en saa postimerkkejä mistään). Myöhemmin menimme vielä pitsalle. Ajaessa Banffista Canmoreen meidän automme katolta putosi ainakin yhdet sukset. Kuului kolahdus ja yksi hiihtäjistä pyysi kuskia ajamaan sivuun, jos sukset putosivat. No, asia jäi epäselväksi ja emme voineet pysähtyä heti, joten ehdimme ajaa varmaan kilometrin tapahtumapaikasta. Takaa tulleet kaksi muuta pakettiautoa sanoivat, että katolta putosi jotain. Seisoimme tien varressa jonkin tovin, kunnes selvisi, että kahden muun pakettiauton takana ajoi poliisiauto, joka oli poiminut sukset tieltä ja kaksi muuta pakettiautoa menivät takaisin Banffiin poliisiasemalle selvittämään suksiasiaa. Me olimme kuitenkin sen verran edellä, että me menimme edeltä Canmoreen (mistä olin erittäin tyytyväinen :D), vaikka sukset putosivat meiltä. Olivat ilmeisesti entiset sukset sen jälkeen. Kaikkea sitä tapahtuukin. :D

Sunnuntaina selvisi, että kisa on peruttu. Annalla oli kuitenkin hommaa kisapaikalla siitä huolimatta ja minä kävin Annan äidin kanssa kävelemässä kisapaikalla, jossa piti olla maailmancupin henkilökohtainen osakilpailu, ja kilpailualuetta parhaillaan purettiin. Auringonpaiste oli upea ja ladut viimeisen päälle, mutta keli oli turhan kylmä kilpailuun. Postikorttimaisemat, mutta kulissien takana pakkasta on -25. Olisin mielelläni mennyt kisoihin kannustamaan Mäkäräistä, mutta reissu oli silti hieno ja oli mahtavaa päästä katsomaan kisoja perjantaina. Kävimme myös kävelemässä myöhemmin päivällä Annan äidin kanssa ja kuvailemassa vuoria. Voin kuvitella, miten hieno tämä aukea on keväällä, kun siinä alkaa kasvaa kukkia ja muita kasveja. Olen tyytyväinen, että minulla on aikaa palata vuorille vielä toukokuussa, enkä ole rientämässä heti Suomeen, kun koulu loppuu.

Myöhemmin illalla lähdin Banff Airporter -bussilla Canmoresta Calgaryn lentokentälle. Bussikuljetus oli kätevä, se meni suoraan lentokentälle pysähtymättä missään. Katselin bussin ikkunasta, kun ilta alkoi hämärtyä kuuden jälkeen illalla ja miten vuoret vilisivät joka ilmansuunnassa. Osittain haikeana, osittain toiveikkaana odottaen seuraavaa kertaa katselin vuoria niin kauan kuin ne sitten loppuivat ja alkoi tulla pimeää. Ne ovat uskomattoman hienot. 

Lentoni oli mennessä Calgaryyn myöhässä 1h 15min, mikä oli tiedossa heti, kun ilmestyin kentälle ja tullessa takaisin Reginaan lento oli aikataulussaan lähdössä 21:30 vielä varttia ennen, mutta sitten tuli ilmoitus vartin viivästyksestä, mikä lopulta oli 1h 20min. He lastasivat ihmiset ennen puolta kymmentä, mutta istuimme lentokoneessa 1h 30min ennen kuin se nousi ilmaan, mikä oli siis sama aika, minkä lento Reginaan kesti. Olimme vielä Calgaryssa maassa, kun lennon olisi pitänyt laskeutua kohta Reginaan alkuperäisen aikataulun mukaan. Sillä hetkellä turhautti, mutta matkustaessa vaatii usein pitkiä hermoja ja kärsivällisyyttä, koska lentomatkustaminen on valitettavan usein viivästystä viivästyksen perään. Ne ovat osa matkustamista, valitettavasti! Ja itse asiassa lento oli nopeampi, se kesti vain 1h 15min. Taivaalla ei mahdollisesti ollut niin paljon ruuhkaa keskellä yötä! 

Lopulta olin 1:30 Reginassa ja kahden maissa menin nukkumaan, kun alun perin piti olla kotona 12 jälkeen yöllä. Seuraava päivä meni kuitenkin hyvin, se on pääasia! Elämä on valintoja ja yleensä ei mene suunnitelmien mukaan, mutta kaikki järjestyy!

Tässä viime aikojen kuulumisia kuvien kera! Kommentteja saa heittää blogiin tai Facebookin puolelle. :)

Lauantaina odottaa reissu Calgaryyn ja Edmontoniin suomalaisten vaihtareiden kanssa! En malta odottaa!!! Palaillaan!

Heidi